Vedenkehrääjä

Edellinen osa Linnunsitoja oli vähäeleistä, tiivistä dystopiaa, joka ei liikoja selitellyt. Se oli itsessään aika napakka ja toimiva kokonaisuus, eikä välttämättä olisi jatkoa kaivannut, mutta tästäpä tätä jatkoa nyt sitten.

Vedenkehrääjässä päähenkilö Saz on päätynyt edellisen osan majakalta vastarinnan tukikohdasta mantereelle Ammabariin, jossa hän joutuu vaeltamaan sekasortoisen maan halki etsiessään yhteyshenkilöään saadakseen apua majakkasaarelle. Mantereella on ongelma hiekka, joka peittää kaiken, vesivarat jotka ovat käymässä vähiin ja se, että ratkaisuksi tarjotaan Kuiluja ja Koneita, joita vastaan Saz on majakkasaarella taistellut.

Jälleen kerran pienimuotoista, vähäeleistä, liikoja selittelemätöntä tekstiä.