Perkele

Kolmea tähteä näkyy olevan valtaosa arvioista, ja siihen se minullakin kääntyy. Aihe on kiinnostava, tunsin yläasteella kavereita, joista olisi voinut tulla Perkeleen Kris Liedeksiä. Oli myös iloinen yllätys, miten tässä kirjassa oli sitten muutakin kuin vain sitä heviörvellystä, miltä se aluksi vaikutti.

Hyvin maskuliininen kirja: naiset ovat aika helposti ladottavissa huora/madonna-dikotomiaan, siellä on yksi madonna ja loput sitten muuta. Naishenkilöiden kuvaus on aika lailla vartalonmuotoihin keskittyvää. Toki maskuliininen katse on sikäli ymmärrettävä, että henkilökaarti tuntuu henkisesti aika yläasteikäiseltä.

Paljon on myös luennointia, tällä kirjalla on runsaasti asiaa. Asiasta voi olla monta mieltä. Lopulta fiilis on, että Perkele ärsyttää, mutta ihan hyvällä tavalla, sellaisella joka saa kuitenkin lukemaan kirjan loppuun. Välillä kirja tuntui vähän hajanaiselta, mutta kyllä se lopulta etenee järkevään lopetukseen ennen kuin paisuu liian pitkäksi.

Ristiriitaiset fiilikset, mutta jos 1990-luvulta ponnistava hevimeininki ja kasvukertomus ja elämän merkityksen haku kevyesti arvokonservatiivista näkökulmasta tuntuu mielenkiintoiselta jutulta, Perkele ei ole hullumpi paketti.