Pretending

This book was incredibly disappointing. The premise had so much potential, and I started with high hopes, but it fell flat.

April is deeply flawed. Trauma doesn't excuse one's actions. They are contextual but you don't get to act horribly to people just because you experienced something horrible. She is horrible. She never faces any consequences for anything she does.

Men in the story are depicted in the most stereotypical, almost cartoonish manner. One male character, in particular, is portrayed so poorly it reads like a summary of a trope than a character in published novel.
He suggests that two instances of sexual harassment differ in severity.

‘Having your arse pinched is not the same as being, like, violently raped.'

...

I'm just saying, there is a spectrum to these things. You can't lump in something like pinching an arse with something more damaging.

exactly

He sits back, puffing his chest, spraying his alpha scent over me like a skunk that's been stamped on.

I hate men.

This is a weird one but my gf is being really offish because the other morning she woke up to find me having sex with her. I thought it was a sexy way to wake her up but she said it's made her feel a bit strange. I'm sorry cos i didn't mean to upset her but i also think shes overreacting a bit. I wouldnt mind if she woke me up with a blowjob would i? How can i make her see that its not a big deal?

I hope you die. I hope you fucking die... Go die now please, you pathetic cunt of a human being.

Of course he's fucking gay, but it's a start.

born

April on kolmikymppinen lontoolaisnainen, jolle deittailu on ollut yhtä pettymystä. Olisipa April enemmän kuin Gretel, joka on juuri sellainen ihannenainen, jollaisen kaikki miehet haluavat. April keksii nerokkaan koston koko miessukupuolelle: hän tekeytyy täydelliseksi Greteliksi ja kas, deittailu on paljon hauskempaa. April huomaa olevansa suhteessa ystävälliseltä vaikuttavan Joshuan kanssa ja kerrankin niskan päällä – mutta kuinka kauan teeskentelyä voi jatkaa ennen kuin se menee liian pitkälle?

Teeskentelyä on terävä romanttinen komedia, joka ei välttämättä mieslukijoiden mielestä ole aina erityisen hauska. Holly Bourne kirjoittaa tiukasti ja April antaa miesten kuulla kunniansa. April on töissä organisaatiossa, joka auttaa muun muassa raiskauksen uhreja, ja neuvontavuorojensa aikana April saa nähdä miten uudestaan ja uudestaan toistuvat samat tarinat, kuten “heräsin yöllä siihen kun poikaystäväni raiskasi minut” tai “meillä oli seksiä ja poikaystäväni yhtäkkiä ylitti rajani lupaa kysymättä”. Aprililla on aiheesta omakohtaistakin kokemusta, joten traumoja piisaa.

Tekisi mieli huutaa “ei kaikki miehet”, mutta samalla on selvää, että “liian monet miehet”, “pääsääntöisesti miehet”, “oikeasti mikä helvetti teitä vaivaa miehet”. Bourne kuvaa jyrkästi sitä, millaisilla tavoilla miehet naisia kohtelevat. Samaa patriarkaatin ja toksisen maskuliinisuuden vaikutusta parisuhteissa kuvattiin hyvin myös Liv Strömquistin mainiossa Prinssi Charlesin tunne -sarjakuvassa; tässä samaa asiaa tulee romaanimuodossa.

Ei kirja onneksi pelkkää miesten kyykyttämistä ole. On selvää, että April toimii yhtä lailla väärin teeskennellessään Greteliä. Miltä Joshuasta tuntuu ja mitä tapahtuu, kun totuus lopulta vääjäämättä paljastuu? Onko miehilläkin tunteet? Eikä Teeskentelyä ole niin vihainen, etteikö sitä kehtaisi romanttiseksi komediaksi kutsua: kyllä se on myös hauska ja viihdyttävä. April osallistuu traumoista toipuvien naisten nyrkkeilyryhmään, joka esimerkiksi on aivan ihastuttava. Kirja etenee sujuvasti ja reippaasti, mutta kyllähän Bournen tietää jo eteväksi kirjoittajaksi.

Suosittelen siis lämpimästi. Naisille kirja lienee kelpo vertaistukea miesten kanssa tuskaillessa. Miehille tätä suosittelen aivan erityisesti: Teeskentelyä herättelee terävästi, mutta hauskasti ajattelemaan parisuhteita ja väkivallan rakenteita naisnäkökulmasta. Jos alku vastahakoiselta tuntuukin, voin luvata, että kyllä tässä kirjassa miehilläkin on toivoa.