Annie John by Jamaica Kincaid

Since her first, prize-winning collection of stories, *At the Bottom of the River*, Jamaica Kincaid's work has been met with nothing short of amazement. *The New York Times* hailed her "prophetic power" and the *Los Angeles Times Book Review* said: "No one else seems to be writing quite this way right now." With *Annie John*, the story of a young girl coming of age in Antigua, Kincaid tore open the theme that lies at the heart of all her fierce, incantatory novels: the ambivalent and essential bonds created by a mother's love. In this novel, written in Kincaid's lucid, elemental style, Annie John's ambivalence is universally familiar and wrenchingly real.

A very interesting book about an interesting family. Annie is a very strange child, and her parents seem abnormal too, but all the characters are vibrant and feel real. Annie is a great narrator, and I think her character is well developed. I would love for this to be longer, and for us to see other perspectives.

Annie John on uusintapainos: kirja ilmestyi alunperin vuonna 1985 ja seuraavana vuonna Sinikka Buckley suomensi sen ja Kirjayhtymä julkaisi sen nimellä Katoava paratiisi. Nyt S&S on palannut Jamaica Kincaidin tuotannon pariin ja suomennos Kincaidin toisesta romaanista Lucy on saanut seurakseen uuden painoksen tästä Kincaidin esikoisteoksesta alkuteoksen mukaisella nimellä. Annie John on 1950-luvun Antigualle sijoittuva kasvukertomus, jonka nimihenkilö varttuu kirjan edetessä lapsesta nuoreksi ja muuttaa pois Antigualta. Kirjan edetessä kuvataan Annien kouluvuosia ja suhdetta vanhempiin, erityisesti äitiin. Tämä äitisuhteen tarkastelu onkin kirjan ydintä ja sen pääteema. Äidin ja tyttären viha-rakkaussuhde pistää kummankin koetukselle; erilleen kasvaminen varhaisen lapsuuden täydellisestä yhtenäisyydestä on kivuliasta, mutta väistämätöntä. Annie John kuvaa myös kolonialismia Britannian siirtomaassa, kommentoi miesten ja naisten välisiä suhteita ja asettaa vastatusten perinteiset uskomukset ja modernin lääketieteen. Koulun opettajat ja kauan sitten kuolleen kuningatar Viktorian syntymäpäivän juhliminen edustavat siirtomaavaltaa, jota Annie kritisoi muun muassa Kristoffer Kolumbuksen halventamisen kautta. Lucyn tapaan Annie John on ilmestynyt alunperin New Yorker -lehdessä luku kerrallaan, joten se on rakenteeltaan lähes episodiromaanimainen: luvut ovat irrallisia välähdyksiä Annien elämästä. Ne etenevät kronologisesti ja viittaavat toki toisiinsa, joten aivan novellikokoelmalta Annie John ei tunnu. Romaaniksi se on kuitenkin aika irtonainen. Kincaidin kieli on selkeää ja toteavaa. Paikoin jopa vähän virallisen oloista. Esimerkiksi tämä kuvaus Annien siirtymisestä koulussa pari luokkaa ylemmäksi ei varsinaisesti kuulosta teinitytön puheenparrelta:

Muutos osoittautui melkoiseksi iskuksi sikäli että nämä tytöt eivät tarjonneet toisilleen sellaista toveruutta, johon olin tottunut entisellä luokallani. Uudessa joukossa ei tosiaan ollut häivääkään ystävällisestä vuorovaikutusilmapiiristä.

Annie John

Lucyn

Annie Johnin

Lucyn