Ratings1
Average rating4
Reviews with the most likes.
Kun aloittelin ahkerampaa runojen lukemista loppuvuodesta 2021, ensimmäisten lukemieni kokoelmien joukossa oli Virpi Vairisen esikoiskokoelma Kuten avata äkisti. Välissä ilmestyneet kokoelmat ovat toistaiseksi jääneet lukematta, mutta Vairisen tänä vuonna ilmestynyt tuorein kokoelma Antiluuppi pääsi esikoiskokoelman perusteella lukulistalleni. Antiluuppi lähtee hiekkakentiltä. Hiekkaa siirrellään paikasta toiseen, industry-scale, ja mitäpä siitä: lasia ikkunoihin ja betonia rakennuksiin.
yhä enemmän betonia ja asfalttia
niin että rakennuksia ja kaupunginosia hylätään
koska betoni ja asfaltti ovat paremmin aseteltuina toisaalla
“kävi ilmi, että / vaeltaminen ei ole sallittua / jos välimatka paikkojen välillä ei ole tarpeeksi suuri”
“kun ajattelen keksimistä, / ajattelen jonkinlaista liikkuvaa laitetta / joka murskaa alleen keksejä”
Antiluuppi
ajatus minästä tuulenpesänä
eräänlaisena sienisairauden aiheuttamana sekoiluna
joka vain ulkoapäin näyttää tarkoituksenmukaiselta ja tiiviiltä