Fun Primavera

Tätä kirjaa sain vähän odotella, mutta lopulta neljän kuukauden jälkeen sain Tampereen kirjaston ainoan kappaleen Fun Primaveraa käsiini. Tässä kohtaa pitää todeta onnekkuutensa: 150 kappaleen painoksestahan ei ole riittänyt läheskään joka kirjastoon edes yhtä kappaletta. Tämä lavarunoilija Elsa Töllin teos voitti YLE:n Tanssiva karhu -palkinnon ensimmäisenä omakustanteena.

Sitä voi harmitella, että palkinto myönnetään teokselle, joka on jälkeenpäin näinkin hankala saada käsiinsä – tästä sietäisi kyllä tulla laajempi painos – mutta itse työssä ei ole mitään sellaista, miksei sille sopisi palkintoa myöntää. Päinvastoin: Fun Primavera on hauska ja eloisa runoteos, joka tuo lavarunoutta ja spoken wordia kirjamuotoon raikkaalla ja villillä tavalla.

Tölli on punk-henkinen vallankumouksellinen, jonka ilmaisu ei kysele lupia. Fun Primavera on tee se itse -hengen kyllästämä: sivut on rakennettu leikekirjatekniikalla, runot ovat milloin käsin kirjoitettuja lappuja, milloin tietokoneprinttejä, joita on korjailtu käsin, suttaamalla säkeitä tai sanoja yli, lisäämällä väliin tekstiä ja niin edelleen. Kuvitus on satunnaisia valokuvia ja hyvin epämääräisiä piirroksia. Tämä näyttää tismalleen siltä, miltä Tölli haluaa teoksen näyttävän. Lopputulos on sitten skannattu ja painettu kirjaksi.

Mutta puhutaan tekstistäkin. Töllin runous on iskevää ja puhuttelevaa. Se on tietysti kirjoitettu ääneen esitettäväksi, eli typografista kikkailua tai kuvallisuutta ei nyt harjoiteta; muutenkin alkuperäinen muoto ohjaa tiettyyn helppouteen, sillä runojen on oltava helposti ääneen luettavaa ja merkitystenkin pitää aueta kuulijalle kertakuuntelulla. Lavarunoudessa vastaanottaja ei voi pysähtyä runon äärelle ja lukea moneen kertaan, kunnes runon mysteerit aukenevat.

Tämä ei tietysti tarkoita sitä, että Fun Primavera olisi aivan vaivattoman latteaa. Tässä kokonaisuudessa riittää pureskeltavaa. Runoilla on myös sanomaa ja sisältöä: niissä kaikuu feminismiä, maailman muuttamista ja rajojen ja normien purkamista. Vaikka runoissa on kaikenlaista kipeää ja vaikeaakin, kokonaisuudesta tulee kuitenkin ilahtunut, voimaantunut olo. Tällaistakin voi olla, ja kylläpä tämä onkin hauskaa ja elävää! Tämän jälkeen pitäisi tietysti päästä näkemään Tölliä jossain elävänä lavalla.

Suru sulaa kämmenkuopassa, on kevyt olo
kaadun sängylle kuin hiekka, tuuli vie puolet,
olen kaunis kuin käärmeen luuranko ja kielot
katusorassa kasvava timjami.
En pelkää enää mitään, en välitä mieleni piruista
voin kaatua, mutta kaadun aina sänkyyn
jossa linnut pehmeät hymyillen odottaa.
Asiat mitä vihaan itsessäni, on niitä joista
teen mun kauneimmat runoni!