Häviäminen

Otto Vokl ei pääse unille. Ei, tiiviistä yrittämisestä viis. Uni ei tule. Kuluu tovi, sitten pyhäinmiestenpäivänä Vokl häviää jäljettömiin. Voklin ystävä Emery Conson käy selvittelemään Voklin häviämistä. Hän löytää ystävänsä kämpästä nipun muistiinmerkintöjä. Niistä löytyy jälkikirjoitus; sen myötä Conson kiitää poliisien luo, missä hänen yhteyteensä lyöttäytyy poliisietsivä Orsini Orsettini. Työ Voklin häviämisen ymmärtämiseksi käynnistyy tositoimin.    Häviämiset eivät jää siihen, niitä tulee lisää. Vokliin eri menetelmin liittyviä yksilöitä menehtyy mystisesti. Ehtivätkö etsivät perimmäisten ydinkysymysten äärelle ennen kuin on ylenmäärin myöhäistä? Se jää nähtäväksi. Ei Häviämistä silti sovi yksistään rikossepitteeksi genreyttää; niin moniin näkökulmiin teoksen ulottuvuudet ylettyvät. Teoksen silmäilijä voi peräti myöntää Perecin osuneen ytimeen:   

Hän ei ymmärtänyt enää mistään mitään, ei hönkäsen pöläystä. 

Georges Perecille

Ville Keynäs

T. R.

Päättymättömän riemun

Häviäminen

Häviäminen

Häviämiseen

Häviämisestä

Olen täysin ällikällä lyöty viimeisestä mielikuvituksen räiskähdyksestäsi. Silti, jos nyt minun mielipiteeni tässä kenellekään mitään merkitsee, en pysty näkemään miten sinä voisit, tällä hetkellä, hic & nunc, nirhiä minut. Sillä jos nyt mietimme perin pohjin, täältä ei löydy sen koommin räjähtävää epähedelmää, petkelettä, säteilevää tinttiä, go-peliä kuin Rodinin nudistipystiäkään!