Hulanjoen tarinat

Tässäpä on kirja, jonka olisin helposti ohittanut, ellen seuraisi suomentaja Rauno Sainion tekemisiä Instagramissa. Harvaa suomentajaa tulee näin seurattua, mutta seuraamalla Sainiota saa samalla lähes täysin kattavan näkökulman kiinasta suomennettaviin kirjoihin. Hulanjoen tarinat on pienen Punos-kustantamon julkaisu ja siksikin jäisi herkästi huomaamatta.    Punos on keskittynyt julkaisemaan unohdettuja klassikoita ja helmiä vuosien takaa ja erityisesti naiskirjailijoilta. Tähän ajatukseen Hulanjoen tarinat soveltuu mainiosti. Vaikka kirjailija Xiao Hong (1911–1942) onkin Kiinassa pidetty ja paljon luettu, Suomessa hän on lähes tuntematon. Harvassapa ovat Suomessa tunnetut kiinalaiskirjailijat.    Hulanjoen tarinat jäi Xiao Hongin viimeiseksi teokseksi ja julkaistiin postuumisti pian XIao Hongin ennenaikaisen kuoleman jälkeen. Kirja kertoo elämästä Hulanjoen kylässä Koillis-Kiinassa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Tämä on Xiao Hongin omaa lapsuutta, elämää suhteellisen varakkaan perheen tyttärenä yleisesti ottaen aika köyhällä alueella.    Tyylilajiltaan Hulanjoen tarinat on vähän sekalainen: ei se kovin selkeä romaani ainakaan ole. Yhtenäisen tarinan sijasta kirja kuvailee elämää Hulanjoella ja esittelee paikallista elämäntapaa ja uskomuksia. Vasta kolmannessa luvussa esiin nousevat esiin tyttö ja tämän isoiso, jonka seurassa pikkutyttö pääasiassa aikaansa viettää. Sittenkin tämä kerronta saa myöhemmin taas väistyä paikalliselämän dokumentoinnin tieltä. Kirja on siis jonkinlainen yhdistelmä fiktiota, muistelmia ja tietokirjallista kuvausta.    Kirjan kuvaama maailma on tuntematon ja kiehtova. Maalaiset ovat köyhiä ja taikauskoisia, kovia juoruamaan ja erittäin kiinnostuneita muiden asioista, etenkin toisten kärsimyksistä. Kovin inhimillistä sakkia, siis. Naisen asema ei Kiinan maaseudulla ole häävi. Se käy voimakkaimmin ilmi etenkin pitkällisessä kuvauksessa Hun perheen lapsimorsiamen kärsimyksistä. Normaali miniän opettaminen tavoille väkivallan avulla menee liian pitkälle ja käy lopulta anopillekin kalliiksi, mutta kovimman hinnan maksaa silti lapsimorsian.    Hulanjoen tarinat on kelpo lisä suomennetun kirjallisuuden kirjoon ja on mukavaa saada lukea Xiao Hongin kaltaista maineikasta ja arvostettua kirjailijaa suomeksi. Xiao Hongin kuvaus on eloisaa ja taitavasti kirjoitettua, ja Sainio tekee luotettavan hyvää työtä suomennoksen kanssa. 

—

This book might have been overlooked if I hadn't followed translator Rauno Sainio on Instagram. He offers a comprehensive view of Chinese literature translated into Finnish.

The publisher Punos specialises in forgotten classics, especially by female authors. “Tales of Hulan River” fits this concept perfectly. Although Xiao Hong (1911–1942) is well-known in China, she is almost unknown in Finland, where few Chinese authors are familiar.
“Tales of Hulan River” was Xiao Hong's last work, published posthumously. It depicts life in Hulan River village in Northeast China during the early 20th century, reflecting her childhood as the daughter of a relatively affluent family in a generally poor area.
The book's style is mixed; it's not a clear-cut novel. Instead of a continuous narrative, it describes local life, customs, and beliefs. Only in the third chapter do we meet a girl and her grandfather, but even this narrative gives way to documenting local life. The book blends fiction, memoir, and factual description.

The depicted world is unknown and fascinating. Villagers are poor, superstitious, and gossipy, very interested in others' affairs, especially their suffering. Women's status is dismal, highlighted by the suffering of a child bride in the Hun family. Teaching a daughter-in-law through violence goes too far, becoming costly for the mother-in-law, but the child bride pays the highest price.
“Tales of Hulan River” is a worthy addition to translated literature, and it is delightful to read a renowned author like Xiao Hong in Finnish. Her writing is vivid and skilful, and Sainio's translation is excellent.