Ihmeellistä käyttäytymistä

Runoilija Raisa Marjamäki on kokoelmissaan kiinnittänyt huomiota tekemisen tapoihin ja teknologioihin. Siitä käy mainiosti esimerkiksi tämä Ihmeellistä käyttäytymistä: teos on naputeltu Brother Deluxe 660TR -kirjoituskoneella. Eikä vain kirjoitettu, vaan myös taitettu! Ulkoasu on nimittäin suoraan skannattu kirjoituskoneella kirjoitetuista arkeista. Se näkyy esimerkiksi sivuina, joissa kirjoituskoneen värinauha on ollut haalistuneempi kuin toisaalla.

Kirjoituskoneen jälki vie heti ajatukset menneeseen maailmaan ja on – tällaiselle tekstinkäsittelyaikakauden ihmiselle, joka ei koskaan ole tosissaan mitään kirjoituskoneella kirjoittanut – miellyttävä, raikas näky. En ehkä ole Brotheria itse naputtanut, mutta tasalevyinen kirjasin tuo nostalgiatunnelmia Windowsia edeltäneeltä aikakaudelta ja DOS:n tasalevyisistä kirjoituskonekirjasimista.

No, se pinnasta. Itse runous on puhuttelevaa, mitä nyt jo useamman Marjamäen kokoelman lukeneena osasinkin odottaa. Marjamäki yhdistää minulle maistuvalla tavalla muotoa ja sisältöä, helposti lähestyttävää ja syvällistä. Koen saavani tekstistä kiinni, siinä on paljon helposti aukeavaa kuvastoa ja sanastoa, mutta samalla tunnetta siitä, että tässä sanotaan kuitenkin paljon. Säkeissä on hyviä oivalluksia, jotka herättävät iloa.

Syrjäseutuisuus on jonkunlainen sitova teema. “Yhdelle syrjäseudulle / sopeutuminen ei välttämättä / edesauta sopeutumista / yhdellekään toiselle syrjäseudulle”, Marjamäki toteaa, ja asettuu erilaisille laitamille, olivat ne sitten Skotlannissa tai Kainuussa. Sinne runojen kertoja myös jää:

Keskiluokkaisista läheisistäni, yleisestäidealismin ohuudesta ja pallomaan eko-logisesta tilanteesta johtuen kieltäydynpalaamasta täältä enää Etelä-Suomeen.