Inkognito

Tiivis ja pieni kirja, tämä Inkognito, mutta aiheeltaan raskas ja valitettavan ajankohtainen. Kirja kertoo siitä, kuinka jalkapalloa rakastava unkarilaisnuori löytää sisältään muukalaisen, jota ei ymmärrä. Se on kaoottinen kasvukertomus, jossa omaa sukupuoli-identiteettiä haetaan tuskallisesti. Ollako Tibor vai Noémi? Vastaus ei ole helppo.

Naiseksi pukeutunut mies herättää kummastusta ja vaihtelevia reaktioita. Niinkin yksinkertainen asia kuin saappaiden ostaminen kenkäkaupasta – myyjä kehuu kenkävalintaa, toinen asiakas mulkoilee ja paheksuu. Tai kun raitiovaunussa tulee nimitetyksi herraksi, mutta sitten lipuntarkastaja korjaakin nimityksen neidiksi. Tai kun testi antaa tulokseksi kirjon mahdollisia sukupuoli-identiteettejä.

Aihe ei ole helppo, mutta ei ole toteutuskaan. Inkognito on hajanaisesti ryöppyävää tajunnanvirtaa, jossa lukijalla on aikamoinen työ kasata palasista ehjä kokonaisuus. Mitä tässä itse asiassa tapahtui? Se lienee lopulta yhdentekevää. Jonkinlainen suhtkoht kronologinen kasvukertomus tästä rakentuu, mutta se, mitä kirjan nykyhetken aikatasolla tapahtuu – ja missä se nykyhetki on – jää vähän hämärämmäksi. Metaforaa, rinnastusta ja mysteeriä piisaa. Identiteetin rakentamisen vaikeus sentään välittyy lukijalle terävästi.

Kirja on jo kymmenen vuotta vanha, mutta valitettavan ajankohtainen. Kirjailijan kotimaassa Unkarissa on otettu tiukasti takapakkia, kun vuonna 2020 hyväksyttiin lakimuutos, jonka mukaan väestörekisteriin kirjataan syntymässä määritelty sukupuoli, eikä sitä voi enää sen jälkeen muuttaa. Unkarissa on siis luvassa jatkossakin kärsimystä tämän asian äärellä.