Ratings1
Average rating4
Ranskalainen Annie Ernaux (s. 1940) nousi suomalaisten lukijoiden tietoisuuteen vuonna 2021, kun alkujaan vuonna 2008 ilmestynyt muistelmateos Les Années ilmestyi suomeksi nimellä Vuodet. Nyt Ernaux-suomennokset jatkuvat kahdella pienoisromaanilla, jotka suomalaisten lukijoiden iloksi on niputettu yhdeksi niteeksi. Eipä tässä näinkään ole kuin 152 sivua.
Kirjat sopivat aiheidensa puolesta hyvin yhteen. Ensimmäinen, La Place eli Isästä ilmestyi vuonna 1983 Ernaux'n isän kuoltua. Se kertoo isän elämänkaaresta. Toinen puolisko Une femme eli Äidistä ilmestyi vuonna 1987 Ernaux'n äidin menehtymisen jälkeen ja kertoo puolestaan äidistä. Siinä missä isästä kertova kirja kuvaa Ranskan yhteiskunnan kehitystä, tässä kirjassa pääpaino on nimenomaan äidin ja tyttären suhteessa.
Aloitetaan isästä. Isä kuolee pian sen jälkeen kun Ernaux saa suoritettua opettajantutkinnon näyttökokeen. Se saa kirjailijan pohtimaan elämää.
Myöhemmin kesällä, odotellessani ensimmäistä opetusvirkaani, ajattelin ”minun pitää kirjoittaa siitä kaikesta”. Halusin kirjoittaa ja kertoa isästä, hänen elämästään ja siitä etäisyydestä, joka väliimme oli teini-iässäni tullut. Se oli luokkaetäisyyttä mutta aivan omanlaistaan, nimetön. Kuin halkaistua rakkautta.
sopimattomasti
Äidistä
Äiti oli porukan ylpein ja riehakkain, hän tiedosti kirkkaasti mutta uhmakkaasti heidän alempiarvoisen yhteiskunnallisen asemansa eikä suostunut kenenkään arvioitavaksi yksinomaan sen perusteella. Rikkaista hän sanoi usein ”eivät ne ole yhtään meitä parempia”.
Isästä
Äidistä
Isästä
Tove Ditlevsenin
Vuodet
Édouard Louis'n
Lotta Toivanen