Ja mutta että sitten

Luin Anni Saastamoisen suositun Sirkka-kirjan (Kosmos, 2019) viime kesänä. Arjen harmaaseen massaan katoava Sirkka joutui ravistelluksi odottamattomissa sosiaalisissa tilanteissa, ja tuloksena oli jotain hyvin lämminhenkistä ja hyväntuulista. Tältä pohjalta Anni Saastamoisen uusi kirja tuntui tutustumisen arvoiselta.

Ja mutta että sitten kertoo yhtä lailla lämpimästi kahdesta päähenkilöstään. Luigi elää eron jälkeistä kriisitilannetta. Kaksitoista vuotta kestänyt liitto on päättynyt eroon, eikä Luigi enää osaa tehdä oikein mitään. Toisaalla taas on Laila, jonka tiiviistä ystäväporukasta yksi on kuollut äkillisesti muutama vuosi sitten. Ystävän kuolema on ravistellut ystävyyssuhteen dynamiikkaa: kun yksi on raskaana, toinen tekee uraa ja on myös parisuhteessa ja Laila itse on yksin, tyhjyys alkaa vaivata.

Surusta ja kriisistä selviytymisestähän tässä on kyse. Miten päästä eteenpäin elämää mullistaneesta muutoksesta ja murheesta? Luigin pitäisi löytää itselleen oma reitti elämässä, sen sijaan että kaikki järjestyy sen mukaan, mitä vaimo sanoo. Laila ei osaa puhua kenellekään, vaan patoaa surua ja katkeruutta sisäänsä ja etääntyy niistä vielä elossa olevista ystävistäänkin.

Kirja etenee tasaisesti vuoroluvuin Luigin ja Lailan elämiä tarkastellen. Kun asetelma ja rakenne ovat mitä ovat, lukija odottaa väistämättä hetkeä, jolloin Luigin ja Lailan polut kohtaavat. Näin myös käy, mutta Saastamoisen kunniaksi kohtaaminen on mielenkiintoisesti rakenneltu. Kahden epävarman ja suruissaan marinoidun ihmisen kohtaaminen ei ole vaivatonta salamarakkautta, vaan herkkää tunnustelua.

Ja mutta että sitten on tumman huumorin ryydittämä surutyön kuvaus, joka toisaalta lupaa, että kyllä se aurinko kuitenkin nousee huomennakin, toisaalta muistuttaa, että mitään tai ketään ei kannata pitää itsestäänselvyytenä. Teoksen yleissävy on yhtä aikaa alakuloinen ja lämmin. Luigi ja Laila ovat molemmat kovin syvällä ahdingoissaan, mutta kun he löytävät toisensa, tarina antaa lupauksen paremmasta tulevaisuudesta. Se parempi tulevaisuus edellyttää vain sitä, että uskaltaa luottaa toiseen, avautua ja kertoa tunteistaan ja kuunnella, mitä toisella on kerrottavanaan.