Kävin vaan uimassa, sisko

Eveliina Talvitie on kirjoittanut feministisellä otteella tietokirjoja ja romaanin Kovakuorinen. Romaanin olen lukenut, mutta täytyy myöntää, ettei siitä hirveästi tarttunut, en muista kirjasta juurikaan mitään. Nyt luin Talvitien uusimman romaanin Kävin vaan uimassa, sisko ja ehkäpä tämän myötä totean, etteivät Talvitien romaanit ole minun juttuni – tämäkin jää siinä määrin “ihan kiva”-tasolle.

Kirja kuvaa kolmiodraamaa, jonka osallisia ovat ranskalainen rock-muusikko Benjamin Cee, tämän Ranskassa odottava vaimo Anna ja virolainen näyttelijä Marie. Kirjan alussa Marie on tehnyt katoamistempun ja paennut Liettuaan nuolemaan haavojaan ja toipumaan. Kirja avaa sitten Marien ja Benjaminin suhdetta ja sitä, mitä tapahtui, ja miten Anna asioihin suhtautuu ja antaako anteeksi vai ei.

Taustalla on tositarina, ranskalaisen Noir Désir -yhtyeen laulaja Bertrand Cantat pahoinpiteli naisystävänsä Maria Trintignantin sairaalakuntoon ja hengiltä. Tapaus ja Cantat'n paluu esiintymislavoille vankilatuomion ja sen jälkeen tapahtuneen ex-vaimon itsemurhan jälkeen on herättänyt paljon puhetta ja protestia.

Feministinen teema siis tässäkin, lähisuhdeväkivalta on toki tärkeä aihe, jota on syytä nostaakin esille. Se on hyvä, mutta itse tarina jätti vähän kylmäksi. Olihan tässä oma mysteerikulmansa, joka pikkuhiljaa kirjan edetessä avautui, mutta Benjamin oli sietämätön rokkikukko, Annan osuus ei oikeastaan tuntunut erityisen kiinnostavalta vaikka anteeksiantoteemassa potentiaalia onkin ja Marienkin osuus tuntui vähän turhan eteeriseltä.

Baltiaa kuvattiin kuitenkin kauniisti, kirja on muutenkin taitavasti kirjoitettu ja aihe on eittämättä tärkeä, joten eiköhän tämäkin lukijansa löydä.