Koko meren laajuus

Tutustuin Kaija Rantakarin runoihin uusimman Kertosäe-kokoelman myötä. Se oli sillä tavalla ihastuttavasti aistillinen, että luonteva reaktio oli laittaa kaikki Rantakarin muutkin kokoelmat tilaukseen kirjastosta. Niistä ensimmäisenä tartun nyt Kalevi Jäntin palkinnolla ja Toisinkoinen-palkinnolla palkittuun Koko meren laajuus -kokoelmaan.    Tämän kokoelman on julkaissut Poesia, kuten muutkin Rantakarin kokoelmat WSOY:n julkaisemaa Kertosäettä lukuunottamatta. Kun sitä selailee, se näyttääkin poesialaiselta: teksti koostuu pienistä fragmenteista. Kokoelma jakautuu viiteen osaan, joista on nimetty ensimmäinen, kolmas ja viimeinen – parilliset osat ovat nimettömiä.    Ensimmäisenä aiheena teoksesta nousee tietysti nimessäkin viitattu meri, jo ensimmäisessä säkeessä “milloin aallonharja taittuu, syntyy tyrsky.” ja tätä aaltoilua, tyrskyämistä ja virtaamista riittää kokoelman mitalta runsaasti. Toiseksi aiheeksi nousee kahden ihmisen välinen suhde, jossa on intiimiäkin läheisyyttä: “nostat minut vasten ovea / pakaraan jää oven nupista mustelma”.   

kaikki elävä kaipaa enemmän,
kaikuluotaa omaa asentoa tauotta 

Koko meren laajuus

“tavassa jolla saat minut punastumaan / on jotain väkivaltaista”

Koko meren laajuus

Koko meren laajuus

Kertosäe

halu ei ole koskaan yksinkertaista