Kuin ruo'ot tuulessa

Italialainen Grazia Deledda (1871–1936) tuli suomalaisille lukijoille tutuksi 1920-luvulla, kun Jalmari Hahl suomensi kuusi Deleddan teosta vuosina 1928–1929. Suomennospuuska oli seurausta Nobelin kirjallisuuspalkinnosta, jonka Deledda voitti vuonna 1926, toisena palkittuna naisena. Deleddan suosituin teos Canne al vento (1913) jäi Hahlilta kuitenkin suomentamatta. Romaaniin tarttui vuonna 2021 suomentaja Taru Nyström, jonka ansiosta voimme nyt lukea Deleddan pääteoksen sujuvaksi, moderniksi suomeksi.
Romaani sijoittuu Deleddan kotiseuduille Sardiniaan jonnekin 1900-luvun alkuun. Sardinia tuntuu kovin pysähtyneeltä paikalta; monin osin tuntuu, että tapahtumat olisivat yhtä hyvin voineet tapahtua sata vuotta aiemminkin. Jokin on tässäkin yhteiskunnassa kuitenkin muutoksessa ja tätä muutosta Deledda kuvaa taitavasti ja hienovaraisesti.
Kirjan päähenkilönä on renki Efix, joka palvelee emäntiään, Pintorin rouvia, kolmea naimatonta sisarusta. Rouvat asuvat rapistuvaa taloaan ja omistavat vielä pienen maatilan, joka hädin tuskin pitää heidät leivässä. Naiset pitävät kuitenkin kiinni aatelisesta ylpeydestään.

Don Zamen kuoleman jälkeen Efix oli jäänyt huolehtimaan emäntiensä hunningolla olevasta taloudesta. Muut sukulaiset eivät huolehtineet naisista, päinvastoin, he halveksivat ja välttelivät näitä, sillä naiset eivät kodinhoidon lisäksi osanneet tehdä muuta, eivätkä olleet lainkaan perillä maatilasta, varallisuutensa viimeisestä jäänteestä.

”Jään vielä vuodeksi heidän palvelukseensa”, oli Efix päättänyt liikuttuneena emäntiensä onnettomasta tilanteesta. Vuosi oli venynyt kahdeksikymmeneksi vuodeksi.

Kuin ruo'ot tuulessa

Kuin ruo'ot tuulessa