Kuinka rakastaa tytärtään

Mitä tulee mieleen israelilaisesta kirjallisuudesta? Minulle ensimmäisenä David Grossman ja Lavie Tidhar, miksei myös Amos Oz tai Yuval Noah Harari. Vähänlaisesti kaunokirjallisuutta Israelista kuitenkin tulee Suomeen, joten Hila BluminKuinka rakastaa tytärtään kiinnitti huomion kustantajan kuvastossa jo siksi. Oli ilo myös havaita, että Minna Tuovinen on suomentanut teoksen suoraan hepreasta. Ihan tavatonta se ei ole, Kristiina Lampola on aikaisemmin suomentanut Grossmania ja Ozia hepreasta, mutta tuoreemmat Grossmanit ja Hararit ja valtaosa muustakin hepreankielisestä on suomennettu englannista.    Kuinka rakastaa tytärtään on kertomus Joelasta ja tämän tyttärestä Leasta. Lea muuttaa ulkomaille heti kun pääsee. Viestejä tulee milloin mistäkin, usein jostain päin kaukoitää, mutta lopulta Joelalle selviää, että tytär asuukin Alankomaissa, on perustanut perheen ja saanut kaksi lastakin – eikä äiti tiedä asiasta mitään.    Sanoin ”lopulta”, mutta tästä kirja alkaa: Joela on saapunut Groningeniin, tarkastelee perheen elämää hollantilaisten isojen ikkunoiden läpi, mutta poistuu paikalta ja palaa Israeliin ottamatta sen enempää kontaktia. Seuraavassa luvussa palataan aikaan, kun Lea oli puolitoistavuotias ja siitä tarina alkaa keriytymään auki. Joelan ja Lean elämää tarkastellaan kahdella aikatasolla.    Äidin ja tyttären välinen suhde on erityinen. Sitä tässä kirjassa lähinnä tarkastellaan: voiko lastaan rakastaa liikaa? Joela haluaa olla hyvä äiti, täydellinen, mutta virheitä tapahtuu väistämättä. Tytär on lopultakin äidilleen mysteeri, erillinen ihminen. Kirjassa esiintyy tietysti myös Joelan äiti, johon Joelalla ei myöskään ole aivan mutkaton suhde. Isiä ja aviopuolisoitakin on mukana, mutta heidän osansa on tässä jotenkin kovin sivussa.    Tarina on kiehtova ja jonkinasteinen mysteeri, joka pikkuhiljaa avautuu. Miksi Lea halusi ottaa etäisyyttä äitiinsä näin kovin radikaalilla tavalla? Ulkomaille muuttaminen on aivan ymmärrettävää, mutta miksi pitää perhe täysin salassa äidiltä? Se tuntuu jo petolliselta. Joelan ja Lean suhde kuitenkin avautuu lukijalle kirjan edetessä ja Lean ratkaisu alkaa tuntua luontevammalta.    Kuinka rakastaa tytärtään on hieno kuvaus vaikeasta ihmissuhteesta ja vaikeasta ihmisestä. Joela ei ole – pyrkimyksistään huolimatta – mikään pyhimysäiti, mutta eipä se tietenkään mikään realistinen tavoite olekaan. Ei tämä kirja toisaalta mikään yksipuolinen ”äidin syytä kaikki”-syytöskirjekään ole, vain tutkielma yhdestä tavallisen vaillinaisesta ihmisestä ja tämän suhteista läheisiinsä.    Tapahtumien sijoittuminen Israeliin näkyy kirjassa jonkin verran; ei paljon, mutta siinä määrin kuitenkin, että jotkut paikalliset erityispiirteet tuovat tarinaan vähän väriä. Kirja ei kuitenkaan erityisesti kerro juutalaisuudesta tai israelilaisuudesta. Äiti–tytär-suhteiden kuvauksista kiinnostuneille tämä on nappivalinta, kirjallisuuden ystävät nauttinevat myös Blumin tavasta siteerata ja viitata muihin teoksiin. Lopusta löytyy vieläpä lähdeluettelo, josta voi tarkistaa, tunnistiko viittaukset oikein.