Kukkulan kortteli : Kaupungin kaksi vuosisataa

Lastenkirjallisuuden asiantuntija Päivi Heikkilä-Halttunen kirjoitti Tietokirjallisuuden lajit ja rajat -teoksessa lasten tietokirjoista ja mainitsi ohimennen Kukkulan kortteli -sarjan ja erityisesti sen avausosan Kaupungin kaksi vuosisataa esimerkkinä oivallisesta lasten tietokirjasta. Laitoin vuonna 1987 julkaistun kirjan oitis varaukseen kirjastosta. Ensimmäinen huomio kirjan saapuessa: tämä on iso. Kirjalla on kokoa 29 × 42 cm, eli aukeamat ovat hyvin kookkaita ja koko aukeaman kokoisissa kuvissa riittää yksityiskohtia ihmeteltäväksi. Tekstisivuilla taas tuntuu kuin lukisi sanomalehteä, kun tekstiä saa tavata pitkin valtavia sivuja.    Kirja kertoo Helsingin ja siinä sivussa Suomen historiasta kahdensadan vuoden ajalta tarkastelemalla yhtä korttelia. Vuonna 1790 ei tietysti puhuta kortteleista, on vain sepän talo ja paja jossain kaupungin laitamilla. 1820-luvulla kaupungin asutus on hivuttautunut lähemmäs ja 1880-luvulla sepän paja on jo muuttunut nelikerroksissa kivitalossa toimivaksi peltisepänliikkeeksi, jonka ympärille on muodostunut selvä kortteli. Siitä edetään sitten kohti kirjan nykyaikaa eli vuotta 1980.    Kukkulan kortteli yhdistelee faktaa ja fiktiota. Kortteli on itsessään fiktiivinen: Helsingistä ei löydy tätä nimenomaista korttelia. Tekstipuolella on sekä historiallista tietotekstiä, jossa kuvataan Helsingin vaiheita että fiktiivisiä kertomuksia alkuperäisen 1700-luvun sepän suvun vaiheista vuosisatojen varrella. Kuvaukset, jotka keskittyvät erilaisiin lapsinäkökulmiin, tuovat historiaa onnistuneesti lähemmäksi kirjaa lukevia tai kuuntelevia nykyajan lapsia.    Kukkulan kortteli on hieno kirja. Kirjan kuvitus on moneen kertaan palkitun ja pitkän uran tehneen Leena Lumpeen ja tämän arkkitehtipuoliso Erkki Mäkiön käsialaa. Tovin mietin, mistä Lumpeen kuvitus oli niin tutun näköistä, mutta Milja-kirjoistahan se. Teksteistä vastaavat Maija ja Yrjö Larmola. Sarja on saanut jatkoa: Maija Larmola ja Leena Lumme ovat tehneet sarjaan useita kirjoja, viimeksi vuonna 2010, ja kaksikko palkittiin sarjasta Suomen tietokirjailijat ry:n ensimmäisellä Tietopöllö-palkinnolla vuonna 1999. Teksteissä kirjan ikä näkyy hieman ja toki siinä, miten korttelin kuvaus päättyy vuoteen 1980, mutta kyllä tästä voi edelleen ihastella vuosisatojen kulkua ja kaupungin kehitystä. Olisi hauskaa saada tähän vielä päivitys 2000-luvulle.