Kuolleet haudoissaan

Taas tapaaminen vanhan ystävän kanssa. Louise Pennyn dekkarisarjan suomennokset ovat jo kuudennessa osassa (englanniksi sarja on tällä hetkellä 17-osainen). Laatu jatkuu korkealla, Kuolleet haudoissaan on kiehtova dekkari.

Se on myös hyvin vankasti sarjansa jatkoa, eli vähintäänkin edellinen osa Kuolettava kertomus on syytä olla luettuna ennen tätä, sillä tässä kirjassa jatketaan edellisen osan tapauksen tutkimista. Aikaisempien osien lukeminen ei ole niin välttämätöntä, mutta yleisesti ottaen suosittelen kyllä aloittamaan sarjan kanssa ensimmäisestä osasta ja lukemaan järjestyksessä.

Ylikomisario Armanda Gamache on vetäytynyt Quebeciin ottamaan etäisyyttä työasioihin. Taustalla on traagisesti epäonnistunut rikostutkinta, joka on jättänyt Gamacheen henkisiä ja fyysisiä vammoja. Alkuun tapahtumasta vain vihjaillaan, koko totuus Gamachen epäonnistumisesta selviää vasta kirjan edetessä. Quebecissä Gamache ei kuitenkaan saa rauhaa rikoksilta, vaan sielläkin tapahtuu henkirikos, jonka tutkintaan Gamache päätyy sekaantumaan avustavassa roolissa.

Paikallisen pikkukirjaston kellarista löytyy Augustin Renaudin ruumis. Renaud oli historioitsija, jolla oli pakkomielteinen halu löytää Quebecin perustajan Samuel de Champlainin ruumis – Champlainin hautapaikka on ihan todellinen mysteeri. Kiusalliseksi tapauksen tekee se, että kellari kuuluu Literary and Historical Societylle, hiljaiselle ja konservatiiviselle englanninkielisten yhteisön keskukselle keskellä ranskankielistä ja separatismin hallitsemaa Quebeciä. Aiemmissakin Gamache-kirjoissa on viitattu ranskalaisten ja anglojen hankaliin suhteisiin ja tässä ollaan jo todella tulenaralla alueella.

Three Pinesiinkin palataan. Gamache passittaa kollegansa Beauvoirin epävirallisille asioille kylään. Edellisen kirjan murhajuttu on jäänyt vaivaamaan Gamachea. Selkeää näyttöä muista syyllisistä ei ole, mutta Gamache ei voi olla ihan varma, etteikö olisi tehnyt virhettä. Pieni kysymys vaivaa: miksi ruumista siirrettiin? Siinä ei ole järkeä, joten Beauvoir saa penkoa tapausta vielä lisää.

En pidä Louise Pennyn tyylistä vaihtaa asiayhteyttä tuosta noin vain kahden kappaleen välillä, lukemista helpottaisi edes ylimääräinen riviväli kappaleiden välissä kun vaihdetaan tilanteesta toiseen. Tämä tuntuu vähän tietoiselta lukijoiden sekoittamiselta ja miksi kukaan sellaista haluaisi tehdä? No, pikkujuttu se, muuten Kuolleet haudoissaan on kyllä oivallinen mysteeri. Paljon on tietysti Armand Gamachen ansiota: Louise Penny on onnistunut luomaan upean, vakuuttavan ja inhimillisen tutkijahahmon sarjansa kärjeksi. Kirjan kolmea eri linjaa kuljettava rakennekin toimii oivallisesti ja suomentaja Outi Järvinen on tehnyt kelpo työtä.

Tätä lisää, toivottavasti kirjat käyvät kaupaksi sen verran hyvin, että sarjan suomentaminen jatkuu.