Kuumaa maitoa

Kuumaa maitoa ilmestyi alunperin vuonna 2016 brittiläisen Deborah Levyn seitsemäntenä romaanina. Teos pääsi samana vuonna Booker-palkinnon lyhyelle listalle. Suomessa Levy tunnetaan parhaiten omaelämäkerrallisista kirjoistaan, jotka S&S julkaisi Pauliina Vanhatalon suomennoksina. Nyt on sitten aika pureutua Levyn fiktioon. Levyltä on aikaisemmin suomennettu vain Uiden kotiin (Fabriikki 2016, suom. Laura Vesanto), toinen Booker-lyhytlistattu teos.    25-vuotias Sofia Papastergiadis on antropologi, jonka muistia käsittelevä väitöskirja on jäänyt kesken. Hän työskentelee baristana ja asuu työpaikkansa varastohuoneessa. Nyt hän on äitinsä Rosen kanssa Espanjassa Almeríassa etsimässä hoitoa äidille. Rose sairastaa jotain vähän selittämätöntä, joka estää häntä kävelemästä, ja viimeisenä toivona on tohtori Gómez klinikoineen. Gómez saattaa olla ihan silkka puoskari.    Nimestään huolimatta Sofia on britti, ei kreikkalainen. Kreikkalainen nimi on perua isältä, Christokselta, joka on hylännyt perheen jo aikaa sitten ja asuu Ateenassa uuden 40 vuotta itseään nuoremman vaimon kanssa, eikä juuri halua Sofiasta tietääkään. Mitkä vanhemmat: kreikkalainen Kristus, joka on nainut englantilaisen ruusun. Osin isän poissaolon vuoksi Sofia on tiukasti kytköksissä äitiinsä, jota hän on tarkkaillut kaikella antropologin mielenkiinnolla pikkulapsesta asti.    Mikä Rosea vaivaa? Se on mysteeri, jota lipevä tohtori Gómez lähtee klinikallaan selvittämään. Lukija jää pohtimaan, ovatko vaivat täysin psykosomaattisia, vai sairastaako Rose todella. Sofia etsii sillä välin itseään kohtaamisissa kylässä asuvien ihmisten kanssa. Erityisimmät kiinnostuksen kohteet ovat saksalainen ompelijatar Ingrid ja rannalla meduusanpolttamia turisteja hoitava Juan, joiden kanssa Sofia kartoittaa omaa seksuaalisuuttaan ja rohkeuttaan.    Miksi nimi Kuumaa maitoa? Kirjassa on siellä täällä viittauksia maitoon. Sofia on baristan työn oppiessaan saanut opetella huolella maidon vaahdottamista, Linnunrataan eli kreikaksi ”maitopiiriin” viitataan heti ensimmäisellä sivulla ja äidinmaitoakin kirjassa esiintyy, kun Sofia vierailee Ateenassa isänsä luona ja tapaa isänsä uuden vaimon, suunnilleen itsensä ikäisen Alexandran. Kirjassa on muutenkin runsaasti symboliikkaa, jota halukkaat lukijat voivat lähteä avaamaan.    London Review of Booksissa Alice Spawls luonnehtii, ettei Levy pidä vakaista kertojista. Hänen mukaansa Levyllä on mieltymys vaihteleviin näkökulmiin ja henkilöiden tarkastelemiseen toistensa kautta; naisiin, joilla ei ole kotia eikä oikein varmuutta, mistä sitä etsiä. Tämä kuvaus pätee hyvin Kuumaan maitoon (ja miksei myös Uiden kotiin -teokseen). Kuumaa maitoa on kovin epävarma ja tunnelmaltaan vino teos. Sofia ei vaikuta täysin vakaalta näkökulmahenkilöltä; tarkkasilmäinen lukija voi esimerkiksi huomata, ettei kaikkia tapahtumia kirjassa kuvata aivan oikeassa järjestyksessä, seuraus tulee ainakin yhdessä kohtaa ennen syytä.    Nämä Levyn romaanit ovat vähän toinen juttu kuin elämäkerrallisen trilogian kirjat, josta Levy tunnetaan. Vähän vinksahtaneiden naiskuvausten ja erikoisten tunnelmien ystäville Kuumaa maitoa on kuitenkin hyvä valinta. Molemmat tähän mennessä suomennetut Levyn romaanit ovat olleet nautinnollista luettavaa, toivottavasti S&S jatkaa suomennustyötä ja julkaisee suomeksi myös vuonna 2019 ilmestyneen The Man Who Saw Everything -romaanin ja tänä vuonna tulleen August Bluen.