Manuaali

Klaus Maunuksela (s. 1993) on dramaturgi, kirjoittaja ja taiteentutkija. Manuaali-teos viestittää jo ulkoasullaan, että nyt ollaan taideproosan parissa. Teos on pienehkö pehmeäkantinen kirja, kuin paksuhko muistikirja. Huomio kiinnittyy pyöristettyihin kulmiin ja lähes tyhjään valkoiseen kanteen, jossa ainoaa kuvitusta edustaa iso viivakoodi. Takakansiteksti on kirjoitettu vaikeaselkoisella kaunokirjoituksella spiraalin muotoon. Teoksen keskellä on joku kuvaliite, ja osa sivuista on valkoista tekstiä harmaalla pohjalla.

Kirja alkaa nykyihmisen katastrofista: puhelin luiskahtaa taskusta, putoaa kadulle ja menee rikki. Eipä siinä mitään, uusi puhelin on hankittava, jotta jo pari viikkoa työn alla olleen vuokrasopimuksen kopion toimittamisen Kelalle saa hoidettua. Vaan entäs kun Kelan kanssa asioiminen vaatii tunnistautumista ja tunnuslukusovelluksen aktivoiminen vaatii vanhan puhelimen käyttämistä? Ei kun pankkiin. Ja niin, skannerikin pitäisi olla.

Kuvaus siitä, millaista on kohdata digiyhteiskunnan rajat, on oivallista. Hiljattain uutta tulostinta asentaneena tiedän, mistä Maunuksela kirjoittaa. Raivonpurkaukset tulostinten äärellä ovat arkea. Tässä osutaan jotenkin asian ytimeen:

Tekniikan kokoamiseen ja käyttöön liittyvä työ on ulkoistunut tekijöiltä kuluttajille, jotka viettävät vapaa-aikaansa asentamalla päivityksiä, syöttämällä salasanoja ja selvittämällä laitevikoja. Tämä on digitaalista metatyötä, kaikkialle elämän arkisiin hetkiin seostunutta korvauksetonta työaikaa, jota ilman digitaaliset järjestelmät eivät toimisi. Ainakaan ne eivät olisi helppokäyttöisiä ja vaivattomia, ellemme itse pitäisi yllä niiden helppokäyttöisyyttä ja vaivattomuutta, lupausta vapautua työstä ja vaivannäöstä.

Manuaali

Manuaali