Meidän piti lähteä

Sanattomat kuvakirjat ovat kiinnostava genre. Kuvakirjoissa kuvitus on aina tietysti merkittävässä osassa, mutta silti kovin harva kuvakirja uskaltaa heittäytyä täysin sanattomaksi. Sanna Pelliccionikin on selvästi kokenut olevansa Meidän piti lähteä -teoksensa kanssa hieman heikoilla jäillä ja on siksi lisännyt kirjansa loppuun sivun verran ohjeita sanattoman kuvakirjan käyttämiseen!    Teos kertoo pakolaisista: siinä on pääosassa aivan tavallinen perhe, joka joutuu lähtemään kotoaan pakoon sodan alta. Matka vie pakolaisleirin kautta pohjoiseen lumen keskelle turvaan. Pelliccionin kuvitus on suuripiirteistä, värinkäytöltään rohkeaa ja esittää pommitusten hurjuuden vaikuttavalla tavalla. Kirjan värimaailma on todella rikas ja aukeamat ovat hyvin voimakkaan värisiä. Tunnelma vaihtelee värien myötä laidasta laitaan.    Tarina on sanattomana varsin yksinkertainen, mutta avautuu erilaisille tulkinnoille. Sehän sanattoman tarinan viehätys on: kuvia voi tulkita monin eri tavoin. Lapsen elämänkokemuksesta riippuu, miten kuvat avautuvat, ja vanhempi voi tuoda oman näkökulmansa. Sanaton teos soveltuu hienosti myös heikommin kieltä osaaville.    Meidän piti lähteä on vähän hurja ja pelottava, toisaalta sille on helppo antaa onnellinen loppu ja sen tulevaisuuden suunta on turvallinen. Tästä saanee lapsen kanssa paljon keskustelunalkuja aikaiseksi.