Merenalaiset hulmuavat osat

Viime vuonna meriteemaa lähestyi konkari Helena SinervoMerirequiem-kokoelmallaan. Nyt Nina Rintala on tarttunut neljännessä kokoelmassaan Merenalaiset hulmuavat osat samaan aiheeseen. Meri monissa muodoissaan, aaltoineen, hulmuavine osineen, ihmisten saastuttamana, alkukotina ja roskapyörteenä.    Kuinka pienikokoiseen kirjaan mahtuu valtameri? Osina, pieninä näkökulmina, mutta hyvin valiten oikein edustavasti. Tyyliltään Merenalaiset hulmuavat osat on monimuotoinen kuin meri itse. Säkeet vyöryvät sivuille monipuolisesti, sivujen tarjoamaa tilaa hyödynnetään eri tavoin, myös kuvallisesti. Runojen tekstiä koristellaan typografisin keinoin. Ihan jokaisesta tehokeinosta en välttämättä ole samaa mieltä, mutta ainakin kokonaisuus on elävä.    Tyylikeinoista minua miellytti suuresti toiston käyttö. Toistoa näen lukemassani nykyrunoudessa liian vähän. On niin yksinkertaisen toimiva tehokeino sanoa sama asia uudestaan, ehkä vähän eri tavoin, että sitä sietäisi käyttää enemmän. Kuten vaikka tässä:   

hhhulluus asuu päissä, vaahtopäissä,
eniten ihmispäissä.
Kronometri tikittää.

Meri hengittää niin hi taas ti, sshhhhhhhhhhhhhhhhhhh

hhhulluus asuu päissä, vaahtopäissä.
Kronometri tikittää
eniten ihmispäissä. 

Uit, suussasi pauhaa veden hengitys, suonissasi
merenkierto, uit tumman veden sylissä, tuuli kääntyy
hyvin hitaasti kuin vanha ikkuna, sade putoilee raskaana ja
muuttuu heti pinnassa mereksi, reunoilla kaislat taipuvat
suojaksi. 

Merenalaiset hulmuavat osat