Minä tarvitsen bussikuskia: runoja

Tämä runokokoelma oli täysin sattumanvarainen kirjastonhyllypoiminta, ihan vain nimen perusteella. Odotin saavani kotimaista runoutta, mutta sainkin käännösrunoutta. Solja Krapu on kyllä suomalainen ja käynyt peruskoulunsa Suomessa, mutta sen jälkeen Krapu on asunut Ruotsissa ja kirjoittaakin ruotsiksi. Suomenruotsalaista runoutta olen lukenut aikaisemmin, mutta en ruotsinsuomalaista. Runot on suomeksi sovittanut Harri Rinne.

Takakansi kehuu Kravun runoja selkeäsanaisiksi, helppotajuisiksi, humoristisiksi ja monikerroksisiksi. Siinä on kehua kerrassaan! Kuten kokoelman nimikin – Minä tarvitsen bussikuskia – antaa ymmärtää, missään kovin esoteerisissä kerroksissa ei leijuta, vaan runojen maailma on arkinen ja maanläheinen. Runoissa puhutaan vessapaperista, auton katsastamisesta, tavarataloista, makaroonista – ja varsinaisesti tämän pinnan alla aika lailla ihmisten välisistä suhteista. Kokoelman runot ovat luonteeltaan pitkänpuoleisia ja kertovia, kuin pieniä tarinoita. Krapu on palkittu lavarunoilija, nämäkin runot toimisivat varmasti vallan hyvin ääneen luettuina.

Nimiruno “Minä tarvitsen bussikuskia” kuvaa hauskasti arkisia riippuvuussuhteita ihmisten välillä. Se oli vallan mainio. Samoin sen edellä mainostenjakajan sielunmaisemaa luotaava “Jakelussa” toimii hyvin. Yleisvaikutelma kokoelmasta kallistuu kuitenkin vähän yhdentekevän puolelle. Hyviä hetkiä riittää kuitenkin sen verran, että kyllä tämä kannattaa kirjastosta luettavaksi mukaan napata. Monikerroksisuudesta en tiedä, mutta selkeäsanaista ja helppotajuista runoutta Minä tarvitsen bussikuskia kyllä on.

Ja kun hän tuli kotiin hän harkitsi
ja hän katui
mutta palautusoikeus käy vain kun on ostanut jotakin
ei silloin kun ei