Muovinkalastaja ja muita tulevaisuuden ammatteja

Kun olin koululainen ja haaveilin tulevista ammateista, mielessä oli niitä tavallisia. Kun en enää halunnut poliisiksi, halusin toimittajaksi (mitä tavallaan olen päätynytkin tekemään, vain palkatta ja harrastuksena) ja sitten ohjelmoijaksi. Jonkin sortin koodari minusta sitten tulikin. Se oli ihan olemassaoleva ammatti jo silloin, mutta ehkä siihen liittyi jonkunmoinen ymmärrys, että tietokoneet kehittyvät ja sitä myötä mahdollisuudet.    Toisaalta päädyin tietyssä mielessä myös sellaisiin töihin, joita ei sinänsä ollut olemassakaan kun yläkoululaisena urahaaveita pohdiskelin. Vaikka myyjiä ja kirjoittajia oli, affiliatemarkkinointia ei ollut. Julkkikseksi haluttiin jo silloin, mutta kukaan ei halunnut vielä somevaikuttajaksi.    Kun ajattelen omia, nyt teini-ikäisiä lapsiani, tuntuu selvältä, että monet työt tulevat olemaan yhä olemassa, vanhoihin ammatteihin tulee uusia kuvioita ja aivan uusiakin ammatteja tulee. Vielä selvemmin tämä näkyy vaikkapa kymmenen vuotta nuoremmilla lapsilla, joille tämä Muovinkalastaja ja muita tulevaisuuden ammatteja -tietokirja on suunnattu. Kirjan kirjoittajat, tiedeviestijä Sofia E. Rossi ja faktantarkistaja Carlo Canepa (siinäpä pari tuoreehkoa ammattia) esittelevät mahdollisia tulevaisuuden ammatteja, joita vielä ei ole.    Yksi asia, joka näitä uusia ammatteja yhdistää, on ilmastokriisi. Maailman muuttuminen tekee tarpeelliseksi mahdottomien paikkojen arkkitehdin, pilvienpyydystäjän, menneisyyden kloonaajan ja kuivan maan viljelijän ammatit. Osa ammateista on hyvinkin spekulatiivisia, osa taas enemmän olemassaolevia (molekyyligastronomia on jo todellinen asia, tietoisia robotteja jo kehitellään ja kaukaisia planeettojakin tutkitaan jo – ei tosin paikan päällä).    Kirjan rakenne on sellainen, että jokaisesta ammatista on asiaa kahden aukeaman verran. Ensimmäisellä on pieni tarina pohjustukseksi ja seuraavalla sitten kovaa faktaa ammatista ja siitä, miksi sitä tarvitaan. Esimerkiksi mahdottomien paikkojen arkkitehdin kohdalla faktasivuilla annetaan tiukkaa tietoa merenpinnan nousemisesta, joka aiheuttaa tarvetta rakentaa kaupunkeja uusiin paikkoihin.    Rakenne on ihan toimiva. Tarinat tuovat mukaan lastenkirjamaisuutta, faktapuoli taas on paikoin aika tiivistäkin tavaraa. Numeroissa on lapsilla varmasti sulattelemista, eli se puoli kirjasta toiminee paremmin aikuisten kanssa luettuna. Yleisesti kirjaa vaivaa lievä epätasaisuus. Idea on hyvä ja osassa ammateista on ajatusta. Osan kohdalla tarinat tuntuvat vain vähän kömpelöiltä.    Luca Polin kuvitus on kuitenkin värikästä ja eloisaa ja kokonaisuus kallistuu lopulta positiivisen puolelle. Myöskään Riina Behlin suomennoksesta ei ole pahaa sanottavaa. Yhdistelmä tietoisuutta ilmastokriisistä ja positiivista suhtautumista siihen, että asioille voidaan tehdä jotain, on etenkin lastenkirjassa paikallaan. Aikuisille Muovinkalastaja tarjoaa hyödyllisen muistutuksen siitä, ettei lasten tulevaisuutta kannata tarkastella liikaa oman menneisyyden valossa.