Ratings2
Average rating4
Reviews with the most likes.
Naiset puhuvat on hyvin nimetty kirja: siinä naiset tosiaan puhuvat läpi koko kirjan. Kirjurina toimii mies, koska puhuvat naiset ovat kaikki luku- ja kirjoitustaidottomia. Naiset ovat mennoniittoja, jotka asuvat uskonnollisessa siirtokunnassaan miesten vallan alaisina ja eristyksissä muulta maailmalta.
Nyt naiset ovat kuitenkin koolla ja puhuvat, koska naisista on tullut väkivallan uhreja. Joukko yhteisön miehiä on iskenyt öisin naisten kimppuun, huumannut nämä ja raiskannut. Väkivallan uhreina on ollut paitsi aikuisia naisia – joista osa on tullut raskaaksi näistä hyökkäyksistä – myös jopa hyvin pieniä lapsia. Ensin teoista epäiltiin paholaista tai naisten luultiin keksineen koko jutun, mutta sitten yksi miehistä saatiin kiinni teosta ja hän nimesi joukon muita.
Nämä miehet on viety läheiseen kaupunkiin odottamaan oikeutta ja nyt siirtokunnan muut miehet ovat maksamassa takuita miehistä – siis poissa. Naiset näkevät tilaisuutensa tulleen ja kokoontuvat keskustelemaan, mitä tehdä. Vaihtoehtoja on kolme: antaa olla, lähteä pois tai jäädä ja taistella. Naiset pohtivat ratkaisujaan parin päivän aikana, uppoutuen niin käytännöllisiin kuin hyvinkin teoreettisiin teologisiin kysymyksiin.
Keskusteluja kirjaamassa on luku- ja kirjoitustaitoinen mies, August Epp. August on mennoniittojen yhteiskunnassa hylkiö mieheksi. Hänet on kertaalleen ajettu pois yhteiskunnasta, mutta hän on palannut. Täytenä miehenä häntä ei kuitenkaan pidetä. Jotkut lukijat ovat pitäneet Toewsin kertojaratkaisua jopa kirjan pilaavana, nostaahan se miehisen äänen ja miehisen katseen kirjaan, jossa muuten on kyse naisista ja naisten toimista miesten muodostaman uhkaa vastaan. Ymmärrän tämän kritiikin, mutta Augustin osuus tarinassa on lopulta perusteltu ja auttaa näyttämään sitä, miten patriarkaatti ei ole aina miehillekään ihanteellinen ympäristö.
Naiset kertovat -kirjan Goodreads-arvioiden perusteella saama ristiriitainen vastaanotto on muutenkin kiehtovaa. Minusta tarina oli ytimekäs ja kammottava, etenkin kun heti alussa tehdään selväksi, että se on fiktiivinen kertomus, mutta taustalla on todellisia väkivallantekoja Bolivian eristyneissä mennoniittayhteisöissä. Samalla se on lohdullinen: nämä naiset ovat alistetusta asemastaan huolimatta aktiivisia toimijoita, jotka pyrkivät parantamaan omaa asemaansa.
Aikaa on vähän, sillä miehet ovat palaamassa parin päivän päästä, ja sitä ennen naisten on tehtävä vaikea päätös. Keskustelu on tiukkaa, riitaisaa, sovittelevaa, vakavaa ja hauskaakin. Naisten luonteista piirtyy selvä ja eloisa kuva. Myös Augustin elämän salaisuudet paljastuvat ja selittävät monia asioita. Tämä on vaikeasta aiheestaan huolimatta oivallinen kirja patriarkaatin ytimessä olevasta vallasta ja väkivallasta ja toisaalta uhrin asemasta, anteeksiannosta ja uskonnollisen doktriinin olemuksesta. Kiehtova kirja!