Neiti Kymenen ihmeellinen talo

“Tiikerit murahtivat. Sitten ne marisivat. Ne vilkuilivat toisiaan ja yrittivät päättää, oliko tämä kummallinen uusi otus niille vaarallinen. Kun susipoika asetti koipensa kellarin luukkuun johtaville portaille, etummaiset tiikerit ottivat varmuden vuoksi askeleen taakse. Tästä seurasi, että tiikerit, jotka olivat niiden takana, joutuivat nekin perääntymään. Mistä puolestaan seurasi, että kaikista taaimmaiset tiikerit olivat vaarassa pudota nolostttavasti pepulleen.
Kissaeläimet eivät vihaa mitään niin paljon kuin nolostumista. Siksi nämä taaimmaiset tiikerit eivät jääneet odottamaan tilanteen kärjistymistä siinä määrin, että ne olisivat pudonneet pepulleen. Ne kääntyivät kannoillaan ja maleksivat toiseen suuntaan, teeskennellen terhakkaasti, että eivät olisi halunneet mokomaa Pekkaa syödäkään. Itse asiassa, ne ajattelivat, nehän olivat olleet paikalla täysin sattumalta ja matkalla ihan toisaalle! Itse asiassa ne eivät erityisemmin edes pitäneet pikkupoikien mausta!”

I don't know what to think about this. It's pretty confusing and splintered and shattered, but it's full of good things like that quote above about the tigers :-D I think I like it :-)

This is a story of a witch who doesn't remember she is a witch until three kids appear in her house. She has chimpanzees as servants, and tigers in the garden, and the house is odd. There are things that don't make any sense. Maybe the truth of things is why the author chose to tell the story the way she told it.
It's not long, so it's well worth reading to find out the truth about miss Kymene, the witch, and her wondrous house.

(No, it didn't take me half a year to read this book, it took me two days, but there was half a year between these two days :-D)