Ratings1
Average rating4
“Pariisissa oli mahdotonta elää päivääkään ilman taidetta.”
Tämä kirja meni minulla paljon kolmen sekä neljän tähden välillä. Se ei ollut suoraviivainen tarina, jossa olisi selkeä alku ja loppu, vaan se oli enemmän ajatuksia ja tajunnanvirtaa, joihin sisältyi tarina. Toisaalta se teki tästä ehkä aidomman tuntuisen. Kuin olisin oikeasti lukenut Mika Waltarin omaa päiväkirjaa.
Kirja siis sijoittuu 1920-luvun loppuun. Nuori Mika Waltari on innokkaasti ajamassa kirjallisuuden uusia tuulia muiden tulenkantajien kanssa. Hän matkustaa Pariisiin. Siellä hän kohtaa taidetta sekä intohimoa. Waltari kamppailee myös omien demoniensa kanssa, rakkauselämä ei ole ottanut tuulta alleen ja mies on joutunut pettymään sen suhteen kerran jos toisenkin.
Tykkäsin todella paljon kirjailijan tyylistä kirjoittaa. Vaikkei kirja ollut kovin tarinavetoinen, oli sen kauniisiin lauseisiin helppo sukeltaa.