Oikeaa elämää

On tavallinen belgialainen ydinperhe: isä, äiti, kertojana toimiva isosisko ja pikkuveli Gilles. Isä työskentelee huvipuiston kirjanpitäjänä, mutta ennen kaikkea isä on metsästäjä, joka on oikeasti elossa vain metsästäessään suurriistaa jossain kaukana. Perheensä parissa isä on kuin häkkiin suljettu eläin, joka kerryttää raivoa sisäänsä, kunnes se purkautuu, tavallisesti äitiin.

Äidistään kertoja ei osaa sanoa kuin pakkomielteen puutarhanhoitoon ja minivuohiin, ja sen, että äiti pelkää isää. Syystäkin, se käy kyllä selväksi. Pikkuveli Gilles on perheenjäsenistä kertojalle se kaikista rakkain, isosiskon suhde pikkuveljeensä on lämmin ja äidillinen, vastapainona isän julmuudelle ja äidin värittömyydelle.

Eräänä päivänä lapset joutuvat todistamaan kammottavaa onnettomuutta. Se muuttaa jotain Gillesissä, pikkuveli menee yksinkertaisesti rikki.

“Joka ilta pikkuveljeni silmissä naksahti. Tuo sävelmä osui johonkin syvällä Gillesin sisimmässä, johonkin ilontuotantokoneiston olennaiseen osaan, ja murensi sitä päivä toisensa jälkeen niin, että se pian kävisi korjauskelvottomaksi. Ja joka ilta minä hoin itselleni, ettei se mitään haitannut, että tämä oli vain elämäni epäonnistunut sivujuoni ja että kaikki kirjoitettaisiin ennen pitkää uudelleen.”

Oikeaa elämää

Adeline Dieudonnén

Oikeaa elämää