Onhan sentään linnut

Uni Ojuva on sodankyläläinen runoilija, jolta tämä Onhan sentään linnut -kokoelma on toinen julkaistu kokoelma. Kulttuurivihkojen julkaisema esikoinen Asentopuu ilmestyi vuonna 2018 ja sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.    Onhan sentään linnut kuvaa Lappia, tarkemmin Keski-Lappia, pitkällä aikajänteellä: se alkaa tulivuorista ja 20000-vuotisesta lumisateesta. Tyyliltään kokoelma on aika vähäeleinen ja harvasanainen: sivuilla on enemmän tyhjää kuin säkeitä. Säkeissä kuvataan ajan kulumista, maailman muuttumista, valtaa ja ihmisen vaikutusta.    Ojuva kirjoittaa ulkopuolisen vallan ja kontrollin tulemisesta Lappiin, kuninkaiden kauas ulottuvista käsistä, suomalaisten ja saamelaisten törmäyksistä. Nämä säkeet Raippamänty-osiosta voisivat silti kertoa tämän päivän suoritusyhteiskunnastakin:   

on saavutettu kaikkeus, kun vallan vahvistaminen on vapaaehtoista

ihmisten ytimessä tietoisuus vallasta, he rankaisevat itseään

raippamänty voi olla vain mänty 

maan alla on kokonaisia mantereita
kaupunkeja lumesta ja hiekasta
pudonneista oksista ja solidaarisuudesta
koottuja majoja, veljet ja siskot
yhä salakuljettavat kirjoja
piisin valossa luettavaksi 

Onhan sentään linnut