Reviews with the most likes.
Nigerialainen Ayọ̀bámi Adébáyọ̀ pääsi vuonna 2017 ilmestyneellä esikoisteoksellaan Älä mene pois kansainväliseen menestykseen: teos käännettiin monille kielille ja se pääsi useiden palkintojen ehdokkaaksi. Toista romaania on saatu tovi odotella, mutta tänä vuonna Onnenkauppaa ilmestyi ja tuoreeltaan suomeksikin.
Onnenkauppaa kuvaa nigerialaista yhteiskuntaa kahden päähenkilönsä kautta. Nämä päähenkilöt edustavat vastakkaisia näkökulmia. Kirja alkaa kuvauksella, jossa lehtikauppias sylkee Eniọlán kasvoille, kun tämä käy kysymässä isälleen lehteä velaksi. Ilmeisesti velkaa ei enää sovi kerryttää. Vahvasti keskiluokkaan matkalla ollut perhe on ahdingossa, sillä isä työskenteli opettajana, kun sadoittain opettajia irtisanottiin.
Nyt perhe saa hädin tuskin ruokittua itsensä, eikä ole puhettakaan, että vuokraa tai lasten koulumaksuja saataisiin maksettua. Sen Eniọlá ja hänen pikkusiskonsa tuntevat nahoissaan: koulussa piestään oppilaat, joiden koulumaksut ovat maksamatta. Eniọlálla olisi tiedossa oppisopimuspaikka räätälinoppiin, mutta sekin vaatisi rahaa; vaikka räätäli on kuinka ystävä ja perhetuttu, oppia ei heru ilman rahaa.
Toisaalla on varakkuutta. Wúràọlá raataa lääkärinopinnoissaan, mutta perheen puitteet ovat muuten kunnossa. Suku on varakasta, äidillä on pahanpäivän varana pieni omaisuus kultakoruina, kaikki on kunnossa. Luvassa on äidin upeat 50-vuotisjuhlat ja kenties muutakin juhlaa, sillä Wúràọlálla saattaa olla vihdoin ja viimein häät tiedossa. Sulhanen Kúnlé tosin on hieman arveluttava tapaus, mutta toisaalta – avioliitto tietäisi loppua sukulaisten loputtomalle painostukselle, onhan Wúràọlá jo jonkun matkaa yli 25 vuoden ihanteellisen avioitumisiän.
Onnenkauppaa kuvaa sitä, miten herkässä onni ja menestys on, etenkin Nigerian kaltaisessa yhteiskunnassa, jossa turvaverkkoja on vähänlaisesti ja jossa erot yhteiskuntaluokkien välillä ovat repiviä. Toisaalta valta ja vaurauskaan ei välttämättä suojaa, etenkin jos sattuu sekaantumaan politiikkaan: valta ja väkivalta ovat vankasti kytköksissä toisiinsa.
Terhi Kuusiston suomennos on enimmäkseen sujuva. Nimissä oli pientä epäjohdonmukaisuutta: ihmettelin, miksi kuvernöörikisassa likaisiin temppuihin turvautuvan Honourable Fẹ̀sọ̀jaiyén etunimi oli suomennettu Arvonherraksi, kun muita englanninkielisiä etunimiä (Praise, Grace) ei ole suomennettu. Nigerialaista väriä tekstissä on runsaasti, teksti on täynnä paikallisia ilmauksia, joita ei ole sen kummemmin suomennettu.
Onnenkauppaa on raju kuvaus elämän arvaamattomuudesta ja julmuudesta. Se antaa monipuolisen kuvan Nigeriasta, kuvaten ihmisten elämänmenoa niin köyhyydessä kuin varakkaammissa oloissa. Toisaalta vaikka varallisuutta on vaikkapa isojen juhlien järjestämiseen ja poliittiseen kampanjointiin, kuvaukset Wúràọlán sairaalan heikosta varustelusta ja koulujen karmeasta tilasta kertovat karua kieltään yhteiskunnan rakenteiden toimivuudesta.
Yhteiskuntakuvauksena Onnenkauppaa on kiehtova ja Nigeria on maana sen verran huomattava, että nigerialaiseen yhteiskuntaan kannattaakin tutustua. Puhtaasti romaanina Onnenkauppaa oli kuitenkin vähän raskassoutuinen. Kirja tuntui 400 sivuaan pidemmältä, eikä edennyt aivan niin sujuvasti kuin toivoisi. Onneksi loppua kohden kirja kuitenkin piristyi huomattavasti, kun Adébáyọ̀ alkoi kiristää kierroksia saadakseen tapahtumat huipennukseensa ja päähenkilönsä kohtaamaan toisensa. Lopulta kirjasta jäikin parempi mieli kuin matkan varrella – olkoonkin, ettei kirja päähenkilöidensä kohtaloidenkaan suhteen mikään varsinainen hyvän mielen kirja ole.
—
Ayọ̀bámi Adébáyọ̀, renowned for her debut novel “Stay with Me,” released her highly anticipated second book titled “A Spell of Good Things” this year, marking her return to the literary scene after a significant gap. This novel unravels the intricacies of Nigerian society through the contrasting perspectives of Eniọlá, representing struggles amidst financial hardships, and Wúràọlá, navigating a more affluent life while pursuing a career in medicine. The story kicks off with Eniọlá facing humiliation at a newsstand when denied credit for a magazine by the vendor, highlighting the family's economic decline due to his father's teaching job being jeopardized amid widespread layoffs.
The narrative intricately weaves together Eniọlá's challenges in providing for his family, grappling with school fees and witnessing the consequences for students unable to pay, with Wúràọlá's aspirations in the medical field, buoyed by her family's financial stability. Adébáyọ̀'s storytelling vividly portrays the divide between social classes in Nigeria, illustrating the precariousness of fortune and success in such a societal landscape.
While Terhi Kuusisto's Finnish translation maintains a generally smooth flow, minor inconsistencies in name translations and the inclusion of untranslated Nigerian cultural expressions occasionally disrupt the reading experience. “A Spell of Good Things” stands as a stark representation of life's unpredictability and cruelty, painting a comprehensive picture of Nigeria by juxtaposing the opulence of celebrations and political campaigns against the dismal state of essential services like hospitals and schools, challenging the effectiveness of societal structures. Despite some pacing issues, the novel gains momentum towards a compelling climax, leaving a lasting impact despite the grim realities it portrays about the destinies of its characters.
