Päättyy myöhäinen kesä

Brasilialainen Luiz Ruffato on ollut tähän asti mielenkiintoinen kirjailija, eikä uusi teos Päättyy myöhäinen kesä petä odotuksia. Kirja kertoo kuusikymppisestä Oséias Nunesista, joka vakavasti sairaana palaa São Paulosta kotiseudulle Cataguasesiin kahdenkymmenen vuoden poissaolon jälkeen. Mitä kotiseudulla odottaa?

Taustalla on ainakin traumoja, jotka ovat pitäneet Oséiasin poissa kotiseudulta. Äiti ja isä ovat kuolleet jo jonkun aikaa sitten, isänsä hautajaisiin Oséias ei edes saapunut. Kaksi Oséiasin siskoa asuu yhä Cataguasesissa, toinen menestyksekkäänä koulun rehtorina, toinen köyhemmissä oloissa. Kolmas sisko on traagisesti poissa, yhtenä Oséiasin elämän suurista menneisyyden haavoista. Veli João Lúcio irtaantui perheestä jo nuoruudessaan ja elää rikkaan miehen elämää läheisellä pikkupaikkakunnalla. Vanhat tutut, luokkakaverit ja muut ovat kuka missäkin osassa, yksi jopa kaupunginjohtajana.

Oséias hortoilee muutaman päivän ajan ympäriinsä. Teksti on kappalejaotonta tajunnanvirtaa, jonka katkaisee ainoastaan Oséiasin tajunnan katkeaminen: lukija saa hengähdystauon aina kun Oséias nukahtaa, silloin havaintojen, huomioiden ja arkisten toimien virta katkeaa hetkeksi. Muuten kirjassa kuvataan yksityiskohtaisesti kuljeskelua, syömistä, juomista, vessassa käymistä, sen sellaista, mikä tavallisesti romaaneissa ohitetaan joko nopealla maininnalla tai kokonaan.

Dialogikin on leivottu tekstin sekaan, sentään lainausmerkein merkittynä, mutta sekin soljuu hyvin luonnollisesti ja epämuodollisesti. Valittu kerrontatapa on raskasta ja hengästyttävää lukea, mutta onnistuu viemään lukijan Brasilian polttavan kuumaan helteeseen ja Oséiasin mielenmaisemiin tehokkaasti.

Päättyy myöhäinen kesä on sekä kuvaus elämästä brasilialaisessa pikkukaupungissa tänä päivänä, että universaalimpi kuvaus juurilleen palaamisesta parinkymmenen vuoden poissaolon jälkeen. Oséias kohtaa taakseen jättämiä asioita ja ihmissuhteita ja tämä on tietysti yleismaailmallista: jokainen, joka on jättänyt lapsuudenkotinsa ja siihen liittyvät muistot, haavat, taakat ja ihmissuhteet taakseen, pystyy tunnistamaan ajatukset, jotka liittyvät palaamiseen ja vanhojen ihmissuhteiden uudelleenlämmittelyyn. Kun Ruffato tekee sen vielä kirjallisesti kiinnostavalla tavalla, käsissä on oikein mainio teos.