Pahan asialla

Punainen silakka on moderniin japanilaiseen rikoskirjallisuuteen erikoistunut kustantamo. Oletan, että resurssien niukkuus on osatekijänä siinä, että toistaiseksi kustantamo on esitellyt meille tasan yhden dekkaristin, Keigo Higashinon. Hän on toki eräs Japanin suosituimpia kirjailijoita ja myynyt miljoonia. Suomennettavaksi valitut teokset ovat olleet oivallisia ja Punaisen silakan luottosuomentaja Raisa Porrasmaa on tehnyt niiden parissa hyvää työtä. Niin nytkin: Pahan asialla on kiehtova kirja, joka on suomennettu hyvin.    Kirjassa esitellään uusi päähenkilö, rikosetsivä Kaga. Kaga-romaaneja on englanninkielisen Wikipedian mukaan ilmestynyt yhdeksän vuosina 1986–2013. Tämä Pahan asialla on sarjan neljäs kirja ja ilmestynyt alkuaan vuonna 1996. Englanniksi sarjaa on ilmestynyt neljä osaa: tämä ja kolme uusinta. Mikä sitten lienee perimmäinen syy aloittaa juuri tästä neljännestä osasta, mutta näin on toimittu muuallakin.    Pahan asialla on murhajuttu, jossa menestyskirjailija Kunihiko Hidaka jää kotiinsa viimeistelemään jatkokertomusta juuri ennen muuttoaan Kanadaan. Muutto ei kuitenkaan toteudu, sillä Hidaka löydetään työhuoneestaan kuolleena vielä samana iltana. Ruumiin löytävät Hidakan vaimo Rie ja kirjan toinen kertoja, lapsuudenystävä Osamu Nonoguchi. Toisena kertojana on rikosetsivä Kaga, joka on työskennellyt aiemmin Nonoguchin kollegana opettajana. Nyt Nonoguchi on lastenkirjailija ja Kaga on rikosetsivä ja he kohtaavat rikostutkinnan yhteydessä.    Tässä dekkarissa murhaajan henkilöllisyys ei ole suurensuuri salaisuus. Se selviää oikeastaan jo sisällysluettelosta. Kiinnostavaa on sen sijaan motiivi, sillä se ei ole alkuunkaan selvää. Murhaaja pysyy pitkään vaiti motiiveistaan, joten etsivä Kagan on perehdyttävä tapaukseen perinpohjaisesti selvittääkseen, mitä murhaaja oikein salaa ja miksi hän tappoi Hidakan. Oliko murha vain pikaistuksissaan tehty tappo vai oliko sen takana joku syvempi motiivi?    Pahan asialla on oikein mallikelpoisesti rakennettu mysteeridekkari. Yllättävistä ja oivaltavista murhamysteereistä pitäville ja raakoja ja väkivaltaisia dekkareita karttaville tämä on nappivalinta. Kovin syvälle menevää henkilökuvaustakaan ei kannata odottaa: etsivä Kaga jää vähän etäiseksi hahmoksi. Hidakasta ja Nonoguchista piirtyy sentään mielenkiintoiset kuvat.    Punainen silakka ja Raisa Porrasmaa ovat tähän mennessä onnistuneet hienosti, eikä Pahan asialla ole poikkeus. Odotan mielenkiinnolla, mitä seuraavaksi tulee: lukisin kyllä lisää Higashinoa, vaikka tätä Kaga-sarjaa, mutta olisi toki mielenkiintoista tutustua johonkin ihan uuteenkin kirjailijaan.