Pehmeät kudokset

Sanna Karlströmin palkittu kolmas runoteos Harry Harlow'n rakkauselämät tuli minulle vastaan alkuvuodesta kun luin läpi Tanssiva karhu -voittajia (arvioni kirjasta: Tässä on rakkaus, apina häkissä). Kokoelmasta jäi sen verran hyvä maku, että kun Karlströmiltä ilmestyi tänä vuonna uusi runokokoelma, se päätyi varauslistalleni.    Pehmeät kudokset on Päivi Puustisen tekemästä kannesta alkaen mielenkiintoinen teos. Se sukeltaa lapsuuteen, äitiin. ”Kun synnyin, vierähdin kuin kivi äitini sydämeltä.” Kokoelman sydämessä on äidin menettämisen kokemus, äidin kuolema. Siitä kirjoitetaan hellyydellä, lämmöllä ja kaipauksella.    Puhun sinulle, kun sinulla vielä on korva  kun pehmeät kudoksesi eivät vielä ole maatuneet  ja vesi virtaa lävitsesi kuin veri  ja läpi hiekan  joka antoi periksi arkunkantajan jalan alla.    Tämä on ihastuttavan vähäeleistä runoutta, jossa luonnon ja metsän kuvasto nivoutuu kuolemaan. Se antaa lohtua: elämä jatkuu osana luonnon kiertokulkua. ”Tässä on minun saumaton ruumiini, / päällystetty sammaleenvihreällä.” Toisaalta runoissa näkyy myös lapsi, seuraava sukupolvi.    Pehmeät kudokset on kaunis, herkkä kokoelma, joka sanoo vähällä paljon.