Pimeä kuu

Taneli Viljasen kuudes teos on kustantajan tuplaluokittelema sekä runokokoelmaksi että esseeteokseksi. Ainakin Tampereella kirjastossa on kallistuttu runouteen, mikä on mielestäni oikea paikka tälle teokselle. Ainakin päällisin puolin Pimeä kuu on kyllä runoutta, mutta toki se lainaa esseestäkin jotain.    Kauniin violetti kirja kätkee sisäänsä pohdiskelevaa, vähän filosofista runoutta. Julkaisijansa Poesian usein aforistiseen linjaan se istuu hienosti. Viljanen kysyy kysymyksiä, poukkoilee ajatuksesta toiseen, hahmottelee.   

Millainen emotionaalinen sävy on sanalla ”minuutti”? Kuinka monta minuuttia on kulunut?

Miten aika kulkee eteenpäin tämän lauseen kohdalla

Miten aika kulkee taaksepäin tämän lauseen kohdalla 

”emme emmi enää eteisissä, enneseiteissä”

Kirjoitus vastustuksena, vastahankana, vastarintana, esteenä; kirjoitus antautumisena, kellumisena, avautumisena, sulautumisena; haluan ajatella, etteivät nämä ole vastakohtia, etteivät ne sulje toisiaan pois; että ne voivat ruokkia ja rakentaa toisiaan. 

Sukupuolen performatiivisuus toimii toiston kautta; toisto tapahtuu ja hahmottuu ajassa; onko vapautumisen edellytys ajan ajattelu ja kokeminen uudella tavalla? 

Pimeä kuu