Reviews with the most likes.
Tähän kirjaan tarttuminen vei aikansa; jouduin palauttamaan sen kirjastoonkin ja lainaamaan uudestaan. Tiedän kyllä, miksi välttelin lukemista. Halusin vältellä häpeää, syyllisyyttä ja oman tekopyhyyteni paljastumista. Elisa Aaltola kirjoittaa siitä, millä tavalla eläimistä puhumme, miten eläimiin liittyvät sanavalinnat ohjaavat asenteita ja suhtautumista eläimiä kohtaan.
Alussa oli sana. Sana ei ollut Jumalan vaan ihmisen luoma. Se muuttui lihaksi, valutti verta, oikeutti väkivaltaa ja tyhjensi luontoa elämästä. Siksi sanaa oli tutkittava – ja siksi se oli korvattava uudella tavalla puhua, kuunnella ja vaieta.
Puhe eläinten puolesta
“Epämiellyttävien tuteiden välttely [on] kammottava virhe”
Puhe eläinten puolesta
En siis halua kritisoida kielen käyttöä vaan sille annettua ylivaltaa. Kielestä ei tarvitse, tule tai edes voi päästää irti, mutta sen ensisijaisuutta on paikoittain arvioitava uudelleen. Tämä ei tarkoita kielen hylkäämistä vaan myös ei-kielellisen tunnistamista.
