Pure mua

Romanttinen vampyyriaihe tökkii jo ajatuksen tasolla sen verran, että Terhi Tarkiaisen esikoisteos olisi varmaan jäänyt lukematta. Luin kuitenkin aiheeltaan vetävämmän Kittyn ensin ja sen jälkeen oli ilmeistä, että tämä esikoinenkin on syytä lukea.

Kannatti tosiaan, sillä Pure mua on aivan ratkiriemukas. Kirja kertoo Annasta, 30 vuotta täyttäneestä ikiopiskelijasta, joka yhä väkertää historian gradua laitoksen muinaismuistoproffalle. Elämä on vähän jumissa kaikin tavoin. Annan aivan mahdottomat rikkaat vanhemmat antavat tälle 30-vuotislahjaksi ikioman vampyyrin.

Vampyyriala onkin uusi, vähän salavihkainen bisnesidea, jossa rikkaat ihmiset voivat hankkia vampyyrin. Elävän kuolleen kanssa voi tehdä ihan mitä itse haluaa. Vampyyrin verenhimo pidetään kurissa naudanverellä ja apuna on myös hätänappi, jota painamalla vampyyri saa kokea hirveää tuskaa. Anna järkyttyy lahjasta ja haluaa ehdottomasti palauttaa vampyyrin takaisin Kenneliin – mutta sepä ei olekaan ihan helppoa.

Seuraa melkoisia käänteitä. Tarkiainen kirjoittaa tässäkin hauskasti, teksti on täynnä pientä ja nokkelaa huumoria. Taustalla oleva juonikuvio on sopivasti uskomaton, idealtaan aika herkullinen ja loppuratkaisu on kerrassaan tyydyttävä – monin tavoin. Tarkiaiselle täytyy ehdottomasti antaa pisteet nerokkaasta ideasta, mitä vampyyribisneksen taustalla lopulta piilee. Enpä olisi odottanut sellaista ratkaisua!

Pure mua on oivallista viihdekirjallisuutta. Tarkiaisen seuraava kirja pääsee lukulistalleni varmasti, nyt on kahdesta kirjasta jo sen verran vahvaa näyttöä osaamisesta hyvän viihteen kirjoittajana.