Radalla

En muista ollenkaan, miten päädyin tähän pisteeseen.

Radalla edustaa sukupolvikirjallisuutta: se on tiukasti ajassa kiinni oleva kuvaus elämästä tässä hetkessä. Se on tiivis kirja, vain noin 150 sivua, mutta siitä onkin jätetty kaikki turha pois. Se mitä piirtyy, onkin sitten terävää ja kiehtovaa.

Kirjassa ei ole juonta ja sen päähenkilökin jää vähintäänkin epämääräiseksi. Hän on ilmeisesti nainen, työkseen ilmeisesti toimittaja ja hänen nimensä alkaa kenties kirjaimella E. Sillä ei ole liiemmin väliä. Kirja kuvaa hetkiä: bileitä, keskusteluja kavereiden kanssa, ajatuksia, näkymiä, asioiden olemusta, hyvinkin satunnaisia huomioita. Sekalaisia lapsuusmuistoja ja omia kokemuksia.

Energia virtasi sähköisenä kehoni läpi. Jotakin oli juuri glitchaamassa, uusi hyönteinen kömpi esiin esikielellisellä tasolla.

“Joo, Nirvana oli iso juttu, etenkin silloin, kun olin lapsi... kun Kurt Cobain kuoli.”
“Anteeks, minkä ikäinen jäbä on?”
“Oon syntynyt vuonna kasineljä...“
“Kasineljä! Jäbä on kunnon mature äijä!”

mature äijä

Radalla

Iida Sofia Hirvonen

The Doors oli pettymys: pölyisten sirkusurkujen tiluttelua pubissa, ja Jim Morrison lauloi sen päälle juopuneen kuuloisesti niin kuin olisi juuri horjahtamassa lahosta soutuveneestä.

Radalla