Rusetti

Ostan kirjoja hyvin harvoin. Nyt S&S onnistui kuitenkin viekoittelemaan minut kirjaostoksille markkinoimalla Anu Kaajan uuden Rusetti-romaanin erikoispainosta. Numeroitu ja signeerattu erikoispainos on paitsi ilahduttava ylellisyysesine, myös tavanomaista versiota parempi nelivärikuvituksensa vuoksi. Tähän satsasin mielelläni, sen verran hyvän vaikutelman jättivät Kaajan edelliset romaanit Katie-Kate ja Leda.    Rusetti on taideromaani, siitä ei ole epäselvyyttä. Miten sen tiivistäisi? Kokeillaan tällaista: autofiktiivinen kertoja haltioituu kahviloissa ja taidemuseoissa esineistä, taideteoksista ja ihmissuhteista. Siinä sivussa pohditaan vaikkapa luksuksen takana pilkottavaa kärsimystä, kahvitaidetta ja Grand Tour -kulttuuria. Rusetista paistaa läpi eurooppalainen kulttuuriperintö: se on vahvasti kytköksissä tällaiseen vanhaan traditioon. Siinä ei toki Kaajan aikaisemman tuotannon valossa ole mitään yllättävää.    Kaajan teos leikittelee. Kertoja istuu kahvilassa (”jossa olen yksin koko tämän ajan, silloinkin kun ajattelen muita paikkoja ja aikoja”), edessään asetelmana joukko arkipäiväisiä kahvilaesineitä. Tämä pienoismaailma edustaa runsasta vaurautta. Kertoja käy keskustelun jokaisen esineen kanssa; mitä hänelle kertoo pulloon asetettu neilikka, mitä kahvikuppi, mitä asetti sen alla?    Toisena juonteena kulkee autofiktiivinen kerronta ihmissuhteista. On kolme rakastettua, entistä tai nykyistä, jotka on nimetty lävistystyyppien mukaisesti Industrialiksi, Septumiksi ja Snakebiteksi. On ystävä, Jussi. Näiden ihmissuhteiden ja Euroopan kaupungeissa koettavien romanttisten kuvioiden nousut ja laskut ovat keskeinen osa teosta.    Lisäksi on taide. Jos olet koskaan miettinyt, ketkä ja mitkä ovat kuumimmat, hekumallisimmat ja hätkähdyttävimmät renessanssipojat tai barokkiasetelmat, Kaaja listaa teoksessaan parhaat. Tässä kohtaa tullaan erikoispainoksen iloihin: kuvataide on kirjassa merkittävässä osassa ja onhan paljon miellyttävämpää nähdä nämä teokset väreissä. Pienellä vaivannäöllä teosten kuvat löytää onneksi internetistä.    Kirjasta herää kyllä muutenkin paljon googlailtavia kaninkoloja; monia asioita, joita Kaaja kuvailee tavalla, joka houkuttelee tutustumaan tarkemmin. Rusetti onkin ihastuttavan runsas, tähän on purettu kaikenlaisia mielenkiinnon kohteita; tässä on ensyklopedisen romaanin piirteitä. Onneksi se on genre, josta nautin suuresti. Rusetti onkin monin tavoin ilahduttava teos ja on poikkeuksellisesti mukavaa, että se on omassa hyllyssä, jotta siihen voi palata vielä joskus.   

– En tiedä. Joskus tuntuu, että maailmassa kaikki on pahaa ja päättyy surullisesti ja että kannattaako sitä tavoitella yhtään mitään.
– Kannattaa, Jussi sanoo varmalla äänellä, enkä väitä vastaan.