Sähkökatkoksen aikaan

Olen lukenut Veera Antsalon (s. 1975) muutkin runokokoelmat, joten pitihän tämä esikoiskokoelmakin lukea. Sähkökatkoksen aikaan ilmestyi vuonna 2012. Se on myöhempien kokoelmien tapaan tyyliltään nyrjähtänyttä proosarunoa, joka viittailee eri suuntiin ja haastaa lukijaansa.

Kokoelma jakautuu viiteen osaan. Tietyt teemat toistuvat osasta toiseen, kokoelmassa on yhtenäisyyttä ja samojen teemojen pyörittelyä. Esimerkiksi erilaiset satuelementit esiintyvät monesti, vaikka erityisesti neljäs osio, “Ne sudet”, aihepiirin ympärillä pyöriikin aivan erityisesti. Tyttöys nousee myös teemana esiin ja sitä kautta tuo mieleen Antsalon tuoreimman Imago-kokoelman.

Öisin he lukevat toisilleen faabeleita, talon satukirjat on kauan aikaa sitten poltettu takassa. Faabelien maailmassa hallitsee valta ja voima eikä oikeudenmukaisuutta ole; maailma on vaarallinen ja armoton, kuolleet pysyvät kuolleina, rakkaus tekee heikoksi ja hölmöksi.

“Ulkoavaruuden olennot haluavat kotiin mutta joutuvat Youtubeen.”

Sähkökatkoksen aikaan