Reviews with the most likes.
Tämän ”essee-mixtapen” kannessa on vaivihkainen erikoisuus. Kansikuvituksessa on listattu kaikki esseekokoelman kirjoittajat ja erikseen toimittajat. Toimittajien joukossa ovat tekstitoimittajat Aurora Ala-Hakula ja Maaria Ylikangas, mutta myös kirjan visuaalisesta ilmeestä vastaava Arja Karhumaa. Graafinen suunnittelija saa harvoin tällaista toimittajan asemaa, mutta tässä yhteydessä se on perusteltua. Näiden esseiden ulkoasua on pohdittu jo suunnitteluvaiheesta alkaen.
Tuloksena onkin visuaalisesti eloisa teos. Säihkyvät utopiat herättää mielenkiintoa jo ulkonäöllään. Tekstit erottuvat toisistaan asettelun ja typografian keinoin selvästi. Sisällön puolesta kokoelmaa on lähdetty rakentamaan feministisen esseen antologiana. Mitään yhtenäistä linjaa ei sinänsä ole, vaan jokainen kirjoittaja on saanut ajatella itse, mitä feminismi merkitsee. Kokoelmassa feminismi näyttäytyy yleisesti vapautena, uusien maailmassa olemisen tapojen etsimisenä, kyseenalaistamisena ja pyrkimyksenä yhdenvertaisuuteen, summaa Maaria Ylikangas esipuheessaan.
Säihkyvät utopiat on monipuolinen kokoelma monenlaisia tekstejä. Perinteisen esseen muoto ei ole ainoa mahdollinen ja tässäkin kokoelmassa on tekstejä, jotka ovat muodoltaan pikemminkin lyyristä esseetä. Hajanaista, fragmentaarista, runollista ja kokeilevaa. Niiden vastapainoksi on sitten perinteisempään esseemuotoon asettuvia tekstejä.
Sofia Blanco Sequieros ilahdutti jo taannoisella Voitto-esseekokoelmallaan. Tässä kokoelmassa hän kirjoittaa Paras mahdollinen versio vapaudesta -esseessään ahneudesta ja kokemuksistaan Ayn Randin kirjallisuuden parissa. Miksi The Fountainhead teki niin suuren vaikutuksen? Sen rinnalla Blanco Sequieros käsittelee feminististä talouskritiikkiä, haastaen sekä sitä että valtavirran taloustiedettä. Sivussa kohdataan lukemisen kontekstien ja teoksen vastaanoton muuttuminen samankin lukijan kohdalla, kun aikaa kuluu ja elämänkokemusta karttuu. ”Enää en rakasta Randia. Tällä kertaa jätin romaanin lukemisen kirjan toiseen sivuun.”
M. K. Baijukyan essee Limits of Representation käsittelee representaation rajoja, mutta myös kirjoittajan rajoja. ”Päätin säästää voimiani tekemällä vähemmän”, toteaa kirjoittaja heti esseen aluksi. Itse essee esittää hyviä kysymyksiä representaatiosta, rakenteellisesta rasismista ja siitä, kenen ääni saa kuulua ja kuka saa näkyä. Kirjoittaja toteaa saaneensa paljon näkyvyyttä mustana, suomea osaavana naisoletettuna; hän on toki feministi, mutta ennen kaikkea hän näyttää siltä, miltä nykyaikainen suomalainen feminismi haluaa näyttää. Baijukyanin näkyvyys on kuitenkin vaihdettavaa; hänet voisi korvata tuosta noin vain kenellä tahansa muulla mustalla feministillä. Hänen näkyvyytensä ei muuta sorron rakenteita.
Maaria Ylikankaan mustanpuhuva Rakastavasta pimeydestä pyörittelee vampyyriaihetta erilaisista henkilökohtaisista ja vampyyrimyytin kanssa kirjaimellisesti keskustelevista näkökulmista. Taija Roihan transgressioita käsittelevä Miten mennä yli on viehättävä niin sisällöltään kuin asettelultaan. Se ei räisky niinkuin jotkut esseet tässä kokoelmassa, mutta vetoaa minimalistiseen makuun elegantisti ja käytännöllisesti.
Kaikkiaan Säihkyvät utopiat on tervetullut teos. Koneen säätiön rahoittama kirjoitusprojekti on antanut tekijöille aikaa ja tilaa keskittyä huolella ja lähestyä esseen tekemistä uusista näkökulmista. Olen tyytyväinen, että tällaistakin on tehty. Kotimainen esseistiikka on mielenkiintoisessa paikassa.
