Seitsemäs piste

Marianna Kurtto on minulle ollut ensisijaisesti erinomainen suomentaja, jonka nimi on löytynyt useammastakin hyvästä kirjasta. Kurtto on kirjoittanut myös runoja, joita en ole lukenut, mutta esikoisromaani Tristania jätti myönteisen vaikutelman. Niinpä uusi Seitsemäs piste houkutteli heti.

Seitsemäs piste on sekin varsin runollinen teos, jossa ei liikoja yksityiskohtia avata, vaan asiat jätetään sopivan etäisyyden päähän. Kirja kertoo jonkinlaisesta luonnonmullistuksesta, jossa leppäkerttujen pilvi peittää taivaan ja pian hyönteisiä on joka paikka täynnä – siinä määrin, että leppäkertut uhkaavat jo ihmisten henkeä.

Katastrofia tarkastellaan erityisesti toisistaan vieraantuneen siskoparin kautta. Vanhempi siskoista ei oikein istu maailmaan, nuorempi löytää paikkansa helppommin. Molemmat lähtevät kotoa maalta kaupunkiin nuoremman siskon poikaystävän matkassa, mutta päätyvät erilleen. Vanhempi yksin, nuorempi poikaystävänsä ja sittemmin miehensä ja lapsensa kanssa. Leppäkerttukatastrofi tuo siskokset sitten yhteen.

Tämän taustalta nousevat esiin siskosten jo aiemmin kuolleet vanhemmat ja heidän roolinsa siskosten elämää muovanneissa tapahtumissa. Asiaan liittyy myös jossain kaukana mystisessä tehtaassa puurtava työntekijä, joka piirtää pisteitä leppäkerttujen kuoriin.

Seitsemäs piste on kirja kauniin kielen ystäville, ei suoraviivaisten juonien jahtaajille. Kurtto kirjoittaa jälleen kerran kaunista ja ilmaisuvoimaista tekstiä, jossa ihmisten väliset suhteet nousevat pääosaan. Siskosten vaikea suhde, jako menestyjiin ja muihin, ero uuden ja aikaisempien sukupolvien välillä. Eleganttia tekstiä!