Sinusta roikkuu valoa

Ensitutustumiseni Miira Luhtavaaran tuotantoon oli hänen tuorein runokokoelmansa Pinnallisuus; se nousi suosikkilistalleni ja on yksi uusista kotimaisista runokokoelmista, joita herkästi suosittelen. Niinpä Luhtavaaran runoihin oli syytä tutustua enemmänkin.    Toinen runokokoelma Sinusta roikkuu valoa vuodelta 2019 koostuu pitkälti roolirunoista, joissa puhuvat Margot, Boris ja Lulu; äiti, isä ja pieni lapsi. Runoja voi lukea kuvauksena lapsen tulosta perheeseen, lapsiperheen elämästä ja lapsen kasvusta. Pohjavireenä on tietysti rakkaus:   

Rakkaus on modernia. Pelkkä tajunnan taso ja sen kiinnittyminen lihaksiin, plastisuus ja uusiokäyttö. Rakkaus on alusta, joka vastaanottaa ja käsittelee kaikenlaista likaa. 

“Ääriviivojen alleviivaaminen, nuolaisut varmoista paikoista.”

“Tänään minulla oli orgasmi tiukassa. Jäin sätkimään jonnekin väkivaltafantasioiden ja hellyyden rajamaastoon”

Pinnallisuuden

Sinusta roikkuu valoa

Hellyys, joka ei valtaa ruumista eikä pehmennä sitä, vaan helisee ruumiin sisällä kuin hely, kuin pieni kulkunen. Kuin olisi vähän kylmä. Kuin olisi tullut rakastetuksi oikein ja hienosti, ilman syliä, pelkillä sormenpäillä. 

Sinusta roikkuu valoa

Pinnallisuus