Talviunia

Sirpa KyyrösenIlmajuuret oli minulle ensimmäinen tuttavuus – osana Tanssiva karhu -projektiani – ja jätti sen verran hyvät mielikuvat, että kuvastosta bongattu Kyyrösen uusin runokokoelma Talviunia pääsi oitis lukulistalleni.    Nimi viittaa vuodenaikoihin ja nukkumiseen, mikä onkin oikein osuvaa. Kokoelman keskeisimmiksi teemoiksi nousevat unettomuus ja ilmastonmuutokseen kytkeytyvä vuodenaikojen vinksahtaminen sijoiltaan.   

Se tapahtuu nopeasti, se tapahtuu kun aamu ja päivä ja yö
eivät enää vaihdu, tämä on kesä Fimbul-talvea edeltävänä kesänä
minä makaan kanaalla
ja minun ruumiistani jää 

“Tämä lumi, tämä lumisota / tuntuu joltain lumi-inferno on taas tammikuu yhdeksäntoista sataa neljäkymmentä / metriä lunta suomenhevosen selän yli / lumipukuiset nuoret kuin sekunnit / räjähtävät kinoksissa, me ollaan niin elossa”

“Univyöry syntyy, kun unta paikoillaan pitävät voimat eivät enää jaksa pitää unimassaa kaltavalla rinteellä”.

Talviunia