Tappio tai kuolema

Tuukka Sandström on minulle kirjoittajana tuntematon; selvittelyllä käy ilmi, että hän on pientä Idiootti-kustantamoa pyörittävä kirjailija, kääntäjä ja kustannustoimittaja, joka on erikoistunut kustantamossaan erityisesti venäläiseen kirjallisuuteen. Nelikymppinen – minun ikäiseni – Sandström käsittelee esseissään populaarikulttuuria. Mikseipä ikätoverini kirjoittamat kulttuuriesseet kiinnostaisi!    Tappio tai kuolema on kompakti kokoelma, kahdeksan esseetä. Niissä käsitellään Karate Kidiä, ressentimenttiä ja Joker-elokuvaa, Game of Thronesia, Iida RaumanHävitystä, n-sanaa, David Bowien kuolemaa ja Blackstar-albumia, tekoälyä ja Knausgårdia sekä voittamista ja tappiota judon kontekstissa. Kuten genreen kuuluu, esseet ponnistavat vahvasti Sandströmin omasta taustasta, jossa ydinkokemuksiin kuuluu koulukiusatuksi tuleminen ja judoharrastus.    Sandström luonnehtii makuaan huonoksi ja kertoo olevansa kiinnostunut epäonnistumisista. Karamazovin veljeksiä enemmän ajatuksia herättää Karate Kid. Epäilemättä Sandströmin sukupolvelle jälkimmäinen onkin relevantimpi ja paremmin tunnettu viittaus kuin venäläinen klassikkokirjallisuus. Lukeutuu se minullekin niiden parhaiten lapsuudesta mieleen jääneiden elokuvien joukkoon.   

Taide kertoo aina todellisesta maailmasta, myös se viihteeksi kutsuttu, rahanahneena pidetty muoto. Silloinkin kun taidetta sanotaan eskapistiseksi, se pakenemisellaan paljastaa jotain siitä, mitä yritämme paeta. Siksi taideteoksen epäonnistuminen on usein kiinnostavampaa kuin onnistuminen. 

Karate Kid

Cobra Kai

Karate Kid

“Minun ei tarvinnut juuri tapella, turvautua vastaväkivaltaan. Kiusaajilleni riitti pelkkä tieto siitä, että tarpeen vaatiessa kykenin.”

Hävitys

“Hävitys ei anna anteeksi ja pitää loppuun saakka kiinni uhriudesta, ja kenties juuri siksi se lopulta takertuu ja tukehtuu vihan symmetriaan.”

Hävityksen

Tappio tai kuolema