The art of drowning
Ratings1
Average rating4
15
Ratings1
Average rating4
Rachel Doe is a shy accountant at a low ebb in life when she meets charismatic Ivy Schneider, nee Wiseman, at her evening class and her life changes for the better. Ivy is her polar oppositte: strong, six years her senior and the romantic survivor of drug addiction, homelessness and the death of her child. Ivy does menial shift work, beholden to no one, and she inspires life; as do her farming parents, with their ramshackle house and its swan-filled lake, the lake where Ivy's daughter drowned. As Rachel grows closer to them all she learns how Ivy came to be married to Carl, the son of a WWII prisoner, as well as the true nature of that marriage to a bullying and ambitious lawyer who has become a judge and who denies her access to her surviving child. Rachel wants justice for Ivy, but Ivy has another agenda and Rachel's naive sense of fair play is no match for the manipulative qualities in the Wisemen women.
Reviews with the most likes.
Ensiksi kiitos kirjastolaitokselle. Luettuani muutaman Sirkka Turkan runokokoelman Turkan uran loppupuolelta, heräsi mielenkiinto tarkastella uran alkupäätä. Mutta mistä sellaista käsiinsä saa, kun varhaisimmat kokoelmat ovat 1970-luvulta, runokokoelmista ei juuri uusintapainoksia oteta ja Runot : 1973–2004 eli Turkan kootut teokset on sekin lähes 20 vuoden takaa.
No, kirjastosta, tietysti. Pari päivää varauksen jälkeen noudan lähikirjastostani Sirkka Turkan vuonna 1973 ilmestyneen esikoiskokoelman Huone avaruudessa, alkuperäisenä ensimmäisenä (ja ainoana) painoksena, alkujaan Pellervon kansakoululla sijainneen Pellervon sivukirjaston kokoelmista, nyt Tampereen kaupungin kirjaston varastosta. Miten kauniisti vanhentunut paperi, mikä ihastuttava vanhan kirjan tuoksu ja vanhan painokoneen jälki. Kirjastolle siis kiitos!
Ei kai tämä Turkkaa olisi, jos ei heti kokoelman ensimmäisessä nimirunossa kohdattaisi koiraa: “On hiljaista. Koira on nukahtanut, / sen vieressä muovilelulla / sama hymy unessa / kuin valveillakin.”
Kokoelmassa on paljon pieniä runoja, joissa Turkka piirtää ytimekkäitä ja osuvia luontokuvia. Kirjoitusaikakin näkyy, samalla aukeamalla vierekkäin olevat runot “Puhemies Mao ja sade” ja “Ho Tši-Minh nukkuu” sijoittavat jo nimillään kokoelman tiettyyn aikakauteen. Toivomus “Ja jos maailma olisi yksi / suuri valtio / ei olisi sotia, ei / salakuljetustakaan.” ei sinänsä ole mennyt vanhaksi, eikä tämä kipeästi aikansa lapsi ole.
Sataa.
Syksy tulee.
Leppäkertuista
liukenee pilkut.
Huone avaruudessa
