Valenssi

Valenssi on kemiassa jo hieman vanhentunut termi, joka kuvaa alkuaineen atomien muodostamien kemiallisten sidosten määrää. Mitä suurempi valenssi, sitä enemmän erilaisia yhdisteitä alkuaine voi muodostaa. Valenssin käsite on omaksuttu myös kielitieteeseen, jossa se kuvaa verbin hallitsemien argumenttien määrää: monovalentti verbi ei saa objektia (”minä nukun”), divalentti saa kaksi argumenttia (”minä luen kirjaa”) ja trivalentti kolme (”minä annan kirjan sinulle”).    Näin nimetyn runokokoelman sopii siis odottaa käsittelevän jollain tapaa yhteyksiä asioiden välillä. Jokunen molekyylikin mainitaan. Pauliina Haasjoelle tavallista on luontokuvaston monipuolinen käyttö, jossa on myös luonnontieteellisiä ulottuvuuksia. Niin tässäkin on vektoreita, fotosynteesiä, alkuaineita ja ravinteita.    Pauliina Haasjoki on taidokas runoilija. Olen lyhyen ajan sisään lukenut useamman Haasjoen kokoelman. Ne ovat olleet muodoltaan kaikki erilaisia, mutta toisaalta tunnistettavissa saman tekijän teoksiksi. Niin Valenssikin. Tämän kokoelman sivuilla on kenties hieman vähemmän proosarunoa kuin Haasjoella yleensä, vaikka toisinaan teksti vuolaana virtaakin, mutta runsaasti nokkelaa ajattelua ja kaunista kieltä. Ja niitä yhteyksiä!   

Erilliset toistensa yhteyteen. Kiinnittää irroteltavat.
Muodostaa pysyvä tai hetkellinen – nivelet, lauseenjäsenet. 

“otan mielelläni nyt tämän mitä ojennat”

Valenssi

“Lue kanssani”

Jos olen sattunut, osunut onneen.
Jos olen sattunut kiveen, kulmassa tai
kaaressa, kipeästi, ihastuttavasti