Vänrikki Stålin tarinat

Oi maamme, maamme, synnyinmaa,
soi, sana kaunoinen!
Ei taivaan alla kukkulaa,
ei laaksoa, ei rantaakaan
niin armasta kuin pohjoinen
maa on tää isien. 

  Hetkonen – mistäs lähtien Maamme-laulu on noin alkanut? Vuodesta 2007, sillä silloin ilmestyi ensimmäinen osa Juhani Lindholmin uudesta Vänrikki Stålin tarinat -suomennoksesta. Nyt käsillä oleva vuoden 2017 painos yhdistää molemmat osat samoihin kansiin tarkastettuna suomennoksena.    Johan Ludvig Runebergin (1804–1877) kansallisromanttinen runoelma kuvaa Suomen sotaa 1808–1809, jonka seurauksena Suomesta eli Ruotsin itäisistä lääneistä tuli osa Venäjää. Runeberg kirjoitti sodasta runoelman, jonka ensimmäinen osa ilmestyi 1848 ja jälkimmäinen 1860. Suomeksi teos ilmestyi kokonaisena ensimmäistä kertaa 1877 ja erityiseen maineeseen se nousi viidennen painoksensa myötä vuonna 1889. Tämä Paavo Cajanderin suomennos (vaikka Cajander ei sitä todellakaan yksin suomentanut) teki teoksesta suomenkielisen väestön keskuudessa kestoklassikon. Otto Manninen teki uuden suomennoksen, joka ilmestyi 1902–1909, mutta se ei saavuttanut suurta suosiota.    Juhani Lindholm on ottanut linjakseen suomentaa Runebergin runot luontevaksi, luettavaksi suomeksi, jossa alkuperäisen tekstin kansanlaulunomaisuus säilyy. Tämä on tarkoittanut muun muassa Runebergin jambimitan kääntymisessä monessa runossa trokeeksi. Maamme on sentään saanut pitää tutun jambinsa. Tämä on suomeksi luonteva vaihdos: jambi vaatii säkeen alkuun painottoman tavun, mikä on suomeksi vaikeaa ja vaatii vieraannuttavaa temppuilua. Painokkaalla tavulla alkava trokee sointuu suomeksi paremmin.    Suomennoksesta ei siis pahaa sanaa. On hauskaa bongailla näitä lukematta tuttuja säkeitä uusina suomennoksina. ”Mikäs siinä, enpä kiellä, / olinhan myös itse siellä.”, ”Ne perkeleet ei päästä saa tuon sillan herroiksi!” tai ”Olen tässä, tehkää tehtävänne, / vaan mua vanhempi tää laki meidän / jälkeeni jää tänne.” Porilaisten marssikin on saanut komean suomennoksen, joka luonnollisesti on laulettavissa.   

Isäin uhrit muistetaan,
niin Puolasta ja Narvasta kuin Leipzigistä, Lützenistä,
vaan ei Suomi kuollutkaan,
voi täällä veri vihollisten peittää maan. 

Vänrikki Stålia

Vänrikki Stålin tarinoita

Suomen kirjallisuushistoriassa

”korkeamman, historian ennalta määräämän sankarillisen päämäärän täyttävinä”

Vänrikki Stålia

Vänrikki Stålia

Tuntematonta sotilasta