Vedestä ja surusta

Nainen saapuu Islantiin pieneen ja hiljaiseen Laugarvatnin kylään, jossa ei ole juuri mitään. Siellä on kuitenkin Gullkistan, taiteilijaresidenssi, johon nainen on päässyt kahdeksi kuukaudeksi. Tavoitteena oli viettää aikaa syrjässä, vailla tapahtumia. Siihen Laugarvatn vaikuttaisi olevan juuri oikea paikka.    Taustalla on traumaattinen kokemus seitsemän vuoden takaa: rintasyöpädiagnoosi nuorena, vain 27-vuotiaana. Pahanlaatuinen kasvain, kuolemanvakava sairaus. Kokemus, joka repii kaiken entisen uuteen uskoon. Tätä kokemusta nainen on Gullkistanissa prosessoimassa, toiveenaan saada kenties jotain kirjoitettua.    Islannissa ei ehkä kovin paljon tulosta synny, mutta tulipahan lopulta tämä kirja. Vedestä ja surusta on vahvasti omaelämäkerrallinen romaani, joka nousee vahvasti teatterilavastaja ja kokonaisvisualisti Salli Karin omista kokemuksista. Se on kirja, jossa ei päällisin puolin tapahdu kovin paljon, mutta jolla on rikas sisäinen elämä.   

Fay kysyy, onko minulla puolestani jokin erityinen syy ja vastaan, että kirjoittaakseni, vaikken oikeastaan edes ole kirjoittaja. Viime aikoina en oikein ole tiennyt mikä olen. Olen kirjoittanut kivistä ja uimisesta ja vuoresta ja korpeista. Ja sitten asioista, joiden luulin jo kadonneen, jääneen kauas menneisyyteen, mutta jotka ovatkin läsnä äkillisesti kuin näkisin ne ensikertaa. 

Vedestä ja surusta

Vedestä ja surusta