Veren väki

Kiira on nuori nainen, jolla on elämässään vähän hankalaa. Periaatteessa kaikki on hienosti: on opiskelut, oma vuokrakämppä, koira, kavereita ja poikaystävä. Jostain syystä kirja alkaa kuitenkin tilanteesta, jossa Kiira herää sängystä yhdenyönsäädön vierestä, krapulassa ja vain hatarin muistoin edellisillasta. Mihinkäs se poikaystäväkin oikein on kadonnut kuvioista?    No, poikaystävä petti joten Kiira jätti, ja kaikenlaista muutakin säätöä ja sekavuutta on ilmassa. Lopulta Kiira löytää itsensä kummallisten tapahtumien keskeltä. Hänen kimppuunsa hyökkää joku – tai jokin – ja Kiira pelastuu aivan hädin tuskin. Hyökkäyksen jälkeen kaikki on toisin ja Kiira löytää itsensä metsästäjiksi itseään kutsuvien olentojen keskuudesta.    Metsästäjille sana ”vampyyri” on törkeä loukkaus, mutta ei se nyt varsinaisesti ihme ole, että Kiirallekin tämä nimitys mieleen tulee. Jotain kovin vampyyrimäistä näissä verellä elävissä, voimiltaan ylivertaisissa olennoissa on, vaikka he eivät kaikkia vampyyrikliseitä noudatakaan. Selvää joka tapauksessa on, ettei Kiira ole porukkaan täysin tervetullut, mutta vaihtoehtojakaan ei liiemmin ole.    Alku on vähän hitaanpuoleinen, mutta kunhan tarina pääsee vauhtiin, Veren väki osoittautuu oikein mainioksi viihteeksi. Se yhdistelee kauhu- ja vampyyrikuvioihin vähän chick litiä ja romantiikkaa. Kiira on kaikkea muuta kuin kliseinen ihannenainen ja tällainen huonosti käyttäytyvä naispäähahmo on edelleen ihan freesi juttu. Kiiran tympeä luonne ei ole kaikkia lukijoita lumonnut, mutta minulle tällainen omapäinen, itsenäinen ja kiukkuisa päähenkilö toimi. Tällaisena ex-keskisuomalaisena on pakko arvostaa myös tapahtumien sijoittamista Jyväskylään. Kaupunkia kuvataan  mukavan yksityiskohtaisesti ja tunnistettavasti.    Lastenkirjoja (Herkko-sarjaa) kirjoittanut Joanna Heinonen otti tämän kirjan myötä askeleen aikuisempia lukijoita kohden. Veren väen kohderyhmää ovat nuoret aikuiset, sen verran yksityiskohtaisia kuvauksia väkivallasta, seksistä ja päihteidenkäytöstä kirja tarjoilee; ihan nuorimmille teineille en lähtisi Veren väkeä vielä suosittelemaan. Aikuistumisen alkuvaiheisiin ja opiskelijaelämään sijoittuva tarina sopii sinänsä niin aikuisille kuin young adultin lukijoille.    Veren väellä on puolensa. Se on paikoin oikein hauska ja toimintakohtauksissa on potkua. Tarina loppuu vähän seinään, pedaten ilmeisesti jatko-osaa. Saapa nähdä, ilmestyykö sellaista ja jo ilmestyy, luenko. Kepeänä, nopeasti luettavana viihteenä Veren väki toimi kyllä ihan kelvollisesti, joten sinänsä miksipä ei. Tässä fang banger -genressä kotimainen ykkönen on kyllä edelleen Terhi Tarkiaisen hurjan hauska Pure mua, jonka rinnalla Veren väki kyllä kalpenee.