Mikko Saari

Jälleen kerran vaikuttava teos Anni Kytömäeltä. Kirja vaikutti hämmentävän ohuelta Kytömäen aikaisempien tiiliskivien rinnalla, mutta selitys löytyi uudesta markkinoiden ekologisimmaksi kehutusta paperilaadusta, joka teki sivuista ohuita ja kirjasta tuntuvasti runsasta sivumääräänsä ohuemman. Hauska nähdä aatemaailmalleen näin uskollinen kirjailija.

Margarita on polveileva tarina, jossa on Kytömäen kirjoja lukeneille tuttuja aineksia. Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa 1950-luvulle, päähenkilönä on nuori hieroja Senni Sarakorpi, joka työskentelee Kankariston kylpylässä jatkosodassa kaatuneen isänsä jalanjäljissä. Sateisen kesäyön tapahtumat johtavat kauaskantoisiin seurauksiin, jotka vievät Sennin lopulta pois kylpylästä.

Myöhemmin Senni löytää tiensä Helsinkiin, jossa tarvitaan apujoukkoja polioepidemian uhrien avuksi. Senni pääsee siinä sivussa opiskelemaan lääkintävoimistelua ja kohtaamaan uudenlaista elämää pääkaupungissa.

Margarita oli hieno kirja, jossa ei toisaalta pintapuolisesti tapahdu suuria asioita, mutta jossa kuitenkin riittää pureskeltavaa ja ihmeteltävää. Luonnon kuvaus on totuttuun tapaan erinomaista ja on hauskaa, miten jokihelmisimpukka nousee yhdeksi kirjan henkilöistä. Mielenkiintoista on myös ajankuva 1950-luvulta, kun valtiolliset velvollisuudet ja sodasta toipumisen tuomat vaatimukset kohdistuvat niin ihmisiin kuin luontoonkin. Hyvät pyrkimykset voivat kääntyä yksilöitä vastaan, kun yksittäinen ihminen ei pystykään vastaamaan vaatimuksiin.

Rohkenisin tässä kohtaa nostaa Margaritan parhaaksi tänä vuonna lukemakseni kotimaiseksi romaaniksi. Hieno teos kaikin puolin, todella antoisa ja nautinnollinen lukuelämys niin kielensä kuin sisältönsä puolesta. Anni Kytömäki on noussut vaivihkaa suosikkieni joukkoon.

I found Bach and his cantatas in Spring this year, and have been following the cantata cycle since then, listening to the “correct” cantatas every week. I've been focusing primarily on Gardiner. Getting this book was an obvious move, in order to find out a bit more about Bach. I certainly got a rather large pile of information. Interesting, mostly, bit heavy on the musical theory at times. I don't understand music theory, so I didn't understand large part of Gardiner's music terminology, but despite that, this was an interesting description of Bach's life and his work. Highly recommended, if you're interested in the topic. It's a heavy book, though, 560 pages of content with a tiny font.

Kazuo Ishiguro on jäänyt minulle kirjailijana hieman vieraaksi. Kehuja on sadellut toki suunnasta jos toisesta, kotoa ja ystäväpiiristä löytyy Ishiguron tuotannon ystäviä ja osuihan Ishigurolle sekä Nobel että tälle Klaralle ja auringolle Tähtivaeltaja (selvästi samassa lauseessa mainitsemisen arvoiset palkinnot!). Ainoa lukemani Ishiguro, Haudattu jättiläinen, oli kuitenkin hieman eriskummallinen, eikä sytyttänyt välittömästi halua lukea lisää.    No, vaimoni otti asiakseen jouduttaa Ishiguro-perehtymistäni, ja sain Klaran ja auringon joululahjaksi. Niinpä oli korkea aika tarttua kirjaan. Epämääräiseen tulevaisuuteen sijoittuva tarina kerrotaan Klaran näkökulmasta. Se on kiinnostava näkökulma, sillä Klara ei ole ihminen, vaan keinotekoinen ystävä, KY. Hän on jonkinlainen androidi, älykäs ihmisenkaltainen robotti, jonka tehtävänä on toimia ystävänä ja tukihenkilönä nuorelle. Kirjan alussa Klara tarkastelee maailmaa keinoystäväkaupassa, mutta sitten hänet ostetaan Josien ystäväksi.    Kun maailmaa tarkastellaan Klaran silmin, näkymä jää väkisinkin vajaaksi. Klara on toisaalta älykäs ja kyvykäs, toisaalta naiivi kuin lapsi, eikä ymmärrä kattavasti maailman toimintaa. Niinpä lukijakin saa kirjan maailmasta epävarman kuvan. Maailmassa on tapahtunut jonkinlaisia huolestuttavia kehityskulkuja. Valtaosa lapsista on muunnettuja, eli altistettu jonkinlaiselle geneettiselle muuntelulle ilmeisesti kykyjen kehittämiseksi. Geneettinen muuntelu ei taida kuitenkaan olla riskitöntä: Josiekin on yhtenään sairaana.    Lapset ovat myös eristyksissä toisistaan. Siksi keinoystäviäkin tarvitaan. Kirjassa kuvataan vuorovaikutustapaamista, siis tilaisuutta, johon on kutsuttu joukko lapsia tapaamaan toisiaan. Josien vastahakoisuus tilaisuutta kohtaan on paljonpuhuvaa. On helppo nähdä, miten tällaiset kehityskulut ovat epämiellyttäviä. Kontrastina Josielle tavataan naapurin poika Rick, jota ei ole muunnettu. Tästäkin seuraa omat vaikeutensa.    Klara ja aurinko nostaa esiin isoja kysymyksiä rakkaudesta, ystävyydestä ja kuolevaisuuden kestämisestä. Kirjan aikuiset ovat huolissaan lapsista, mutta ei heillä itselläänkään hyvin mene. Mitä enemmän kirja avaa maailmaansa, sitä huolestuttavammalta se vaikuttaa. Moni asia jää kuitenkin hieman sumeaksi. Kirja päättyy myös tavalla, josta on mahdollista vetää monenlaisia johtopäätöksiä.    Keltaisessa kirjastossa julkaistun teoksen on suomentanut Ishiguron luottosuomentaja Helene Bützow. Suomennos tavoittaa hienosti kirjan epätodellisen tunnelman. Kirja jättää pohtimaan inhimillisyyden ja epäinhimillisyyden luonnetta – tai sitten turhautumaan siihen, miten Ishiguro jättää kysymyksiä avoimiksi ja tarinaan paljon selittämättömiä yksityiskohtia. Tiukasti kerrottujen tarinoiden ystävälle Ishiguron tyyli on toivottoman epämääräinen, mutta jos sen yli pääsee, Klara ja aurinko on kaunis ja tunnelmallinen kaunokirjallinen scifitarina. 

Pleasing novella about two societies in conflict on a planet. The city-dwellers are descendants of a violent prisoner colony, the villagers descend from pacifists exiled from Earth for being too peaceful. As you may guess, conflict ensues. The book is pretty much an example of how to do peaceful resistance: stick to your points, disobey, but be peaceful and do not fight. The other side only knows how to use force, and Le Guin claims that's just not going to work against peaceful people.

Behind the lecturing is a nice little story, set in a curious planet that isn't really explored that much; some of the weirder nature is used as a backdrop to give an exotic taste, but this isn't really about other planets.

Mike McGill on yksityisetsivä. Pinkertonin Chicagon toimistossa nuori mies oli menestys, mutta muutto New Yorkiin ja oman toimiston perustaminen tekee McGillistä friikkimagneetin: hän saa vain täysin pimeitä tapauksia. Kuten vaikkapa keski-ikäisten miesten seksikultteja, jotka murtautuvat keskellä yötä strutsifarmeille. Vaan sitten tulee se kaikista pimein tapaus.

McGillin luokse tulee yllätysvierailulle Yhdysvaltain presidentin totaalisen vinksahtanut kansliapäällikkö, jolla on tarjota hämmästyttävä tehtävä: McGillin on löydettävä Yhdysvaltain kadonnut vaihtoehtoinen perustuslaki, jonka avulla täysin perverssiksi muuttunut maa saadaan palautettua ruotuun ja perinteiset arvot kunniaan.

Tehtävä ei ole helppo, mutta McGill on juuri oikea mies työhön. Alkaa matka halki Amerikan läpeensä perverssin puolen, kirja kun on kiertänyt kaiken maailman kummajaiselta toiselle. Sanotaan vaikka näin, että tässä kirjassa on kaikenlaisia ideoita ja värikkäitä seksuaalisuuden muotoja, jotka voivat järkyttää herkempiä lukijoita.

Takakannessa kirjaa kehuvat Joss Whedon, William Gibson ja Kinky Friedman. Näistä varsinkin Gibsonin kehut eivät yllätä, sillä tarinassa on gibsonmaista draivia ja modernin maailman ymmärtämistä. Crooked Little Vein on hykerryttävän hauska, napakasti potkiva, sopivasti vastenmielinen, vauhdikas ja kaikinpuolin yksi vuoden 2009 parhaista osumista. Loppu vain tulee vähän liiankin nopeasti, tarinaa olisi saanut jatkaa pidempäänkin.

Loistava kirja, suosittelen! (22.9.2009)